Henri Hagman ja Aino Suonio

18.6.–12.7.2015

I gazing.
On hshish song of myself (Rainbow Family of living leaves of a lie).

Kooste Henri Hagmanin ja Aino Suonion teoksista.

Kooste Henri Hagmanin ja Aino Suonion teoksista.

Henri Hagman:
Taiteilijan materiaalia on kai aina oma elämä. Raamatun sudelta suojautuvan porsaan tavoin rakensin olkitaloni biitsille toisin kuin sinilippalakkinen Pietari Peruskallio Ponteva.

Rakensin multikoloristisen pilvilinnan savupiippuineen susineen jouluineen. Ajattelin Whitmanin runoa ”Lulu tai pikemminkin Laulu itsestäni”, savuna kuiskaavasta kokoelmasta Marjaanan lehdet. Ajattelen Walter Benjaminia, joka salamurhaajana, assasiinina eli hasiksensyöjäfilosofina on jäävi sanomaan mitään elämästä, tai mistään. Ajattelen valheita, kuinka etsimmekään kultaa aitojen tuonpuoleisista.

Mutta mitä maalausmaalauksiini tulee, olen ajatellut tinkiä ortodoksisuudesta, maalarimaalariudesta, ja saatella kauniihkosti käsitteellis-tarinallisia, spektaakkelimaisia, kaupallisia avuja tekeleisiini. Seuraavat 30 vuotta se on oleva muun muassa goetheanistinen värivuoristo tai värivuorifriikki kuin Philip Gustonin KKK-huppuinen maalariröökari, siis pieni sielukkaasti sivistynyt skribentti goethe Saksan matalissa vuoristoissa, värin fenomenaalisen opin metafyysisillä syntysijoilla. Tai Villa Karossa Grand Popon, eli Suuren Perseen raukoilla rajoilla, hengenvaarallisilla paratiisirannoilla, voodoolepakon liplattaessa.

Ymmärsin, että värini eivät milloinkaan tursua maan povesta kuin savimajoista tai muista miiluista (siteeraten Valjakkaa Hesarin arviostaan näyttelystäni 2007) vaan omista silmistäni, omasta järjestäni. Ja toisaalta taas: Back to Claude Monet!

Aino Suonio:
Taiteellisen työskentelyni kattava teema on ns. pyhä geometria ja siinä erityisesti kuusikulmion ulottuvuudet. Työskentelen lähinnä maalauksen ja piirustuksen alueella, mutta varioin samaa tematiikkaa myös valokuvan, koru- ja tekstiilitaiteen keinoin sekä seinämaalauksina yksityisiin ja julkisiin tiloihin.

Kuusikulmiot alkoivat ilmestyä töihini, kun halusin tehdä kuvan kaikesta mitä on ja siitä kuinka se liikkuu.
Aiheeni on fraktaali, hunajakenno, täydellisyys ja pyhyys kaikessa olevaisessa.

”I gazing” on sarja pieniä mandalatutkielmia jotka syntyivät tien päällä, paetessani jotakin ja etsiessäni jotakin.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Henri Hagman: Kuunteluvuori, 2006-2014, öljy, akryyli, akvarelli ja guassi paperille ja pleksille

Henri Hagman: Kuunteluvuori, 2006-2014, öljy, akryyli, akvarelli ja guassi paperille ja pleksille

Aino Suonio: Virtaava Keltainen, 2014, akvarelli paperille

Aino Suonio: Virtaava Keltainen, 2014, akvarelli paperille