Laura Ukkonen

27.3.–19.4.2015

Haaksirikko

Laura Ukkonen: Haaksirikko (2015), muste paperille, paperileikkaus, 20 x 23 cm.

Laura Ukkonen: Haaksirikko (2015), muste paperille, paperileikkaus, 20 x 23 cm.

Nainen makaa lattialla. Tuolit reunustavat tilaa. Kuka nainen on? Kuuluuko hän huoneeseen, johon on päätynyt? En tiedä.

Näyttelyssäni on esillä piirustuksia ja otteita matkapäiväkirjasta. Teokset ovat puolifiktiivisiä maisemia, huoneita ja henkilökuvia. Piirrän hiilellä, lyijykynällä, musteella ja puuväreillä. Havainnoin lähiympäristöäni ja hetkiä, jolloin ei näennäisesti tapahdu mitään ja tarkastelen nyky-yhteiskunnan tunnelmia menneisyyden kuvien avulla. Teokset pohjautuvat taidehistorialliseen matkaani renessanssin Firenzeen ja 1800-luvun lopun suomalaiseen kartanomaisemaan. Matkat ovat olleet tutkimusmatkoja muun muassa omaan liikkumavapauteen. Ne ovat myös piirtäjän tutkimusmatkoja kuvan tekemisen historiaan. Omakohtaiset kokemukset sekoittuvat kiinnostukseen naisten historiaan. Millainen jälki meissä on esimerkiksi 1800-luvun lopun naisesta, jolle käveleminen yksin puistossa ei ollut sosiaalisesti hyväksyttyä? Yksinäisyyden, ulkopuolisuuden ja sosiaalisuuden tunteet sekoittuvat. Piirrän sekä yksityistä että julkista tilaa: kotia, puistoja, kaupunkia ja peltoja. Ihminen on orgaaninen osa elinympäristöänsä.

Vietin Firenzessä heinäkuun vuonna 2013. Vakavat naiset tuijottivat minua Uffizin renessanssimuotokuvista, kuten laakeriseppelöity nimetön, runoilijaksi arvuuteltu nainen (Sebastiano del Piombo: Portrait of a woman, 1512). Katselin vaimoja, tyttäriä, rakastajattaria, lastenhoitajia ja sisaria. Keskityin maalliseen kuvastoon, vaikka uskonnollisuus ja antiikin mytologiat ovat myös osa ajan kuvastoa. Maallinen, vauras nainen on ikuistettu kuviin uskollisena ja hyveellisenä aviovaimona. Olin Italiassa myös maassa 1900-luvun alussa asuneen suomalaisen taiteilija Elin Danielson-Gambogin jalanjäljissä, jonka teoksiin on tallentunut toscanalainen maisema ja muotokuva vuosisadan vaihteen naistaiteilijasta. Saaren kartanossa, jossa vietin aikaa talvella 2014, eri vuosisatojen kerrokset löytyivät kartanosta, piharakennuksista ja ympärillä vellovasta sumuisesta maisemasta. Kuten Firenzessäkin, historiallinen miljöö sulautui osaksi nykyhetkeä. Kuka minä olin maisemassa? Entä millaista oli ollut kartanonrouva Eva Matilda Aminoffin elämä 1800-luvulla, kun tilat jakautuivat miesten ja naisten-ja-lasten tiloihin?

Teoksissani mennyt ja nykyisyys sekoittuvat. Nykynainen poseeraa katsojalle urheiluasussaan Toscanan maisemissa. Vaurautta symboloivat matkakuvat, kosketus luontoon ja meditatiivinen omasta ruumiin- ja mielenterveydestä huolehtiminen. Hymyileekö hän yhtään enempää kuin renessanssin naiset? Teemme itse itsestämme tilausmuotokuvia. Historia on monelle tuntematon, mutta aikakerrostumat ovat läsnä maisemassa, eleissä ja tunteissa. Haaksirikko -teoksen (2014) nainen huoneessa ei tiedä, missä on, mutta vähitellen kaikista tiloista löytyy jotain, johon kiinnittyä ja jotain, josta on irtaannuttava. Dorothea Tanningin unenomaiset hahmot kummittelevat piirustuksen taustalla. Renessanssin kuvastosta olenkin hyppäämässä toiseen maailmaan, surrealismiin.

Laura Ukkonen, s.1977, on kuvataiteilija (TaM, Aalto-yliopisto 2012), joka työskentelee enimmäkseen piirtäen. Arjen dokumentaarinen havainnointi sekoittuu piirtämiseen, jossa viivat ja värit valtaavat tilan tuoden näkyviin aiemmin näkymättömiä tunnetiloja. Aiempiin opintoihin on kuulunut taidehistorian ja naistutkimuksen opintoja Turun yliopistossa (HuK, 2009) ja vaatetusalan opintoja (Vestonomi, 2005). Tällä hetkellä Ukkonen opiskelee taidekasvatusta Aalto-yliopistossa. Kirjoittaja Bertha O:n kanssa on tekeillä Yksityisasia –kuvitettu lyhytproosateos, josta on julkaistu osia Voima-lehdessä vuosina 2013–2014. Laura Ukkonen asuu ja työskentelee Helsingissä.

Näyttelyn avajaisia vietetään torstaina 26.3. klo 18-20. Tervetuloa!

Taiteilijatapaaminen on sunnuntaina 12.4. klo 14.

Näyttelyä tukemassa Koneen Säätiö.