Piia Suomi

28.7.–20.8.2017

New terrain

Piia Suomi: Presence, 2016, akryyli kankaalle, 24 x 31 cm

Saharasta puhaltava tuuli, maaperän punertava väri, auringon polttava kuumuus, vieraat kasvot. Näistä aineksista olen työstänyt teoksia viimeisen vuoden aikana taiteilijaresidensseissä Italian maaseudulla ja länsiafrikkalaisessa Beninissä. Olen maalannut maisemia ja ihmisiä tarkoituksena hahmottaa jotain siitä ”uudesta ja vieraasta”, mihin en itse kulttuurini kautta ole kuulunut. Samalla olen tullut tutkineeksi omaa identiteettiäni ja ympäristöäni, sillä vieraan kohtaaminen vaatii myös minuuden hahmottamista ja asemoimista suhteessa tähän toiseen. Stuart Hall (1999) kirjoittaa toisen kohtaamisessa syntyvästä ja muokkautuvasta identiteetistä, joka on alituisessa muutoksessa. Hallin mukaan identiteetti sijaitsee osittain kuvitteellisissa kertomuksissa, joita kerromme itsellemme ja muille; esittämisen kulttuurissa, tavoissa ja pyrkimyksissä. Kuvaillessa toista on määriteltävä samalla, mitä tuo toinen merkitsee suhteessa itseen.

Toisen kulttuurin esittäminen monimutkaistuu, mitä vieraammalle maaperälle kulkee. Matkustamiseen, uuden ja eksoottisen ihailuun liittyy tietoisuus omasta ulkopuolisuudesta, mutta myös kysymykset toisen kulttuurin kuvaamisen tavoista. Miten tulisi kuvata länsiafrikkalaista kulttuuria, kun on itse muualta tuleva vierailija? Jos näkökulma on länsimaalaisen tuottama, onko se väistämättä värittynyt ja keskustasta periferiaan katsova? Varmaa on, ettei maailmaa pidä katsoa vain länsimaisesta näkökulmasta. Tässä suhteessa etnisen maiseman maalaaminen tuntuu neutraalimmalta verrattuna ihmisen kuvaamiseen, sillä se ei sisällä samanlaisia erotteluun perustuvia merkityksiä mitä ihmiskuvaukseen usein liitetään. Luonnonmaiseman esittäminen on avoin kaikenlaiselle katseelle, ja se väistää paremmin esittäjän ja subjektin välistä valta-asettelua. Pidän maiseman abstraktiosta, siitä kuinka se pakenee tarkkoja määritelmiä.

Rationaalinen ajattelu vaatii asioiden luokittelua keksittyjen ja pelkistettyjen käsitteiden avulla. Käytämme usein kielen vastakkaispareja merkitsemään eroja meidän ja muiden välille. Maalatessa rationaalisen voi kuitenkin laittaa syrjään, ja unohtaa ajattelun konventiot. Kieleen liittyvien erojen sijaan voi korostaa samuuksia ja yhteyksiä. Kielen vastakkaisparit, kuten ulkomainen/kotimainen, minä/sinä, loistavat poissaolollaan maalauksen maailmassa. Stuart Hallin kirjoituksissa tulee esiin kuvallisen esittämisen vaikutus kulttuuriseen identiteettiin, ja käsityksiimme toisesta. Representaatio visuaalisena esittämisenä voi joko toistaa, vahvistaa tai muuntaa käsityksiämme ja ennakkoluulojamme toista kohtaan. Esittämisen tavoilla voi valita, miten ja mitä tuo esiin, ja toisaalta, minkä jättää ulkopuolelle. Maalatessa on mahdollista välttää kulttuurisia stereotypioita, joissa tietyt piirteet toistuvat, ja jättävät samalla kertomatta kulttuurista niin paljon. Maalaus väistelee sanoja, siinä on aina enemmän kuin yksi merkitys.

Piia Suomi (s. 1979) on helsinkiläinen kuvataiteilija. Hän on valmistunut v. 2007 Taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta, ja työskennellyt sen jälkeen taiteilijaresidensseissä Suomessa ja ulkomailla. Galleria Å:n näyttelyä hän valmisteli Italiassa SabinARTi Cultural Associationin residenssissä, sekä Villa Karon taiteilijaresidenssissä Beninissä.

Taiteilijan kotisivut

Näyttelyn avajaisia vietetään torstaina 27.7.2017 klo 18–20! Tervetuloa!

Taiteilijatapaaminen on sunnuntaina 20.8.2017 klo 15-16.

 

0 kommenttia

Jätä kommentti

(osoitetta ei julkaista)

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.