Anssi Jääskeläinen

Anssi Jääskeläinen 2013

Anssi Jääskeläinen 2013

29.03. – 21.04.2013

Anssi Jääskeläinen

Tervetuloa Anssi Jääskeläisen näyttelyn avajaisiin Galleria Å:lle torstaina 28.3. klo 18-20!

Taiteilijatapaaminen sunnuntaina 21.4. klo 15.

On olemassa taidepuheeksi kutsuttu kielenkäytön muoto. Tällä tarkoitetaan sitä usein sekavaa, valistuneellekin lukijalle epäselväksi jäävää jargonia, jolla taitelijan oletetaan pystyvän jotenkin selittämään teostensa taustoja, sisältöä ja niin edelleen. Niin sanotussa taidemaailmassa tämä ilmaisutapa on valitettavasti muodostunut jonkinlaiseksi itsestään selväksi oletukseksi. Koskapa on niin, että tunnen mitä vilpittömintä vastenmielisyyttä mainittua puhe- ja kirjoitustapaa kohtaan, totean teoksistani ja käsillä olevasta näyttelystä lyhyesti vain muutamia hajanaisia huomautuksia.

(27.2.2013) …Tein aamupäivällä keskeneräistä teosta, mietin tulevia töitä, siivoilin, keksin jotain (en nyt muista mitä), kävin liikuttamassa ruumistani kaupungilla, laitoin ruokaa (ruumilleni). Illan tullen kirjoitin runon, suunnittelin tulevaa teosta, pähkäilin, kiroilin itsekseni, mietin sitä hypoteettista hetkeä, jolloin en ajattelisi taidetta. Nyt kirjoitan tätä ja mietin mitä vielä muuta minun pitää itseltäni vaatia, enemmän, lisää? Milloin minä riitän?

Mitä hyvä taide oikeastaan on? Siihen voi olla vaikeata vastata, varsinkin nykyään kun kaikenkarvaista yrittämistä kulkee taiteen nimellä. P. Saarikoski muistaakseni totesi joskus, että hyvä taide on selittämätön niin kuin maailma on selittämätön. Saattoi olla oikeassakin.

Taide ei ole helppoa, se saa ymmälle. Niin pitääkin saada. On se niinkin, että taiteesta on oikeasti aika vaikea sanoa mitään todella tärkeätä.

Eihän tässä enää nuorru! Jos niin kävisi, voisi ”aloittaa kaiken uudelleen”. Epäselvää on, minkä kaiken.

Teokseni ovat niin sanottua esittävää taidetta, vaikka eivät aina esitäkään sitä, mitä esittävät. En siis pyri todellisuuden imitointiin. Työni on hidasta ja kompastelevaa pyrkimystä ymmärtää inhimillisen olemassaolon merkillisyyttä ja sen lukemattomia ilmenemismuotoja. Kysyä, ei enempää eikä vähempää, kuin keitä me oikein olemme ja miksi me olemme täällä.

En vaadi katsojiltani mahdottomia, vain heidän silmänsä ja ajatuksensa.

Taiteeni ei työllistä, ei edistä maamme vientiteollisuutta eikä kansantaloutta. (On muuten varsin epäselvää missä määrin taiteilija on ”ammatti”. Itse en tunne ryhtyessäni tekemään taidetta ryhtyväni ”harjoittamaan ammattiani. Minulle taide on…no, elämää, olemassa olemista, eräänlaista aineenvaihduntaa voisi sanoa. En ymmärrä kuinka olemassaolo olisi ammatti.)

En yritä olla hauska tai kansanomainen. Teoksissani käsittelevät asiat ovat harvoin hauskoja ja ”kansanomaisuus” on useimmiten pelkkä matalaotsaisuutta ja yleisön liehittelyä. En pyri taideyleisön kanssa nykyään niin muodikkaaseen ”vuorovaikutukseen”. Olen paatunut tosikko ja suhtaudun taiteeseen haudanvakavasti. Muunlaista suhtautumista pidän helppoheikkien ilveilynä.

Sanoinko tässä nyt teoksistani oikeastaan paljon mitään. ”Kirjoitustekninen juttu”, sanoisi eräs tuttavani.

Huom. Galleria Å suljettu 29.3. ja 31.3. pääsiäisen takia.