Linda Granfors

4.–27.12.2015

Temple of Love

Linda Granfors: Nut, 2015, akvarelli, vahaliitu ja tussi paperille.

Linda Granfors: Nut, 2015, akvarelli, vahaliitu ja tussi paperille.

”Temppeleiden rakentaminen kuuluu ihmisen luontoon, historian eri aikoina on rakennettu erilaisia mahtavia rakennuksia eri asioiden kunniaksi ja ylistämiseksi. Tunnistan itsessänikin tämän tarpeen pystyttää jotain isoa ja hienoa hyvien asioiden puolesta ja ylistämiseksi. Olisin minäkin Madame de Pompadourina tai Marie Antoinettena rakennuttanut huvimajoja ja taloja Ranskan maaseudulle ihan kuten he. Ne olisin omistanut universumille, rauhalle, hiljaisuudelle, rakkaudelle tai taiteelle, aiheita löytyy vaikka millä mitalla.

Nyt rakentelen näkymättömiä temppeleitä, jotkut jäävät kesken, toiset puran ja rakennan uudestaan, mutta aina tuntuu olevan jotain rakentamista meneillään. Luonnosta löytyy valmiita temppeleitä jotka ylistävät elämää ja kauneutta ja jotka eivät kaipaa ihmisten parantelua. Mutta tuntuu vaikealta vain tyytyä ihailijan rooliin, tarve ryhtyä itse rakentamaan on vahva. Isojen temppeliprojektien toteuttamiseksi vaaditaan sitkeyttä, vakaumusta ja vahvuutta jota en aina onnistu itsestäni löytämään vaikka haluaisinkin.

Joskus rakennusmateriaalikin voi osoittautua vääräksi tai heikoksi. 1980-luvulla bändi Sisters of Mercy oli tunnettu hitistä Temple of Love, ainakin goottien keskuudessa. Synkässä kappaleessa rakkauden temppeli ei enää tarjoa suojaa eikä kestä myrskyjä ja lopuksi se kaatuu. Ehkä se voi olla hyväkin asia, jotkut temppelit eivät ole tarkoitettu pysyviksi, ainoastaan ikuisesti uudestaan syntyviksi. Uutta ei voi tulla ellei vanhaa raivata pois tieltä. Luonnossakin kaikki kuolee ja syntyy koko ajan. Mutta silti jotain aina jää jäljelle kaiken romuttamisenkin jälkeen: kokemukset ja muistot, kaiku menneestä. Me kaikki olemme osa näkymätöntä ihmiselämien ketjua. Ketju, joka on rakennettu kokemuksista, siitä millaista on olla ihminen. Se yhdistyy muihin ketjuihin ja yhdessä kaikki ketjut muodostavat verkoston. Verkoston voi nähdä elävänä organismina, joka kasvaa ja kehittyy. Kaikkien ihmisten kokemukset, muistot ja tunteet yhdistyvät siinä, mutta se ei ole pysähdyksissä, vaan jatkuvan liikkeen ja muutoksen alaisena. Se on maailmanpuu, joka on nähnyt menneen ja joka osaa aavistaa tulevan, se ulottuu syvälle alamaailmaan ja korkealle taivaisiin ja kattaa kaiken elämän siltä väliltä.

Maalaan sekä leikilläni että tosissani, mieluiten sekoittaen fantasiaa, historiaa ja omia tunnetiloja. Vaikka aineksia saattaa olla paljon tehdessäni näyttelyä, pyrin saamaan aikaan kokonaisvaltaisen tunnelman.”

Näyttelyn avajaiset ovat torstaina 3.12.2015 klo 18–20. Tervetuloa!

Galleria on suljettu 6.12. ja 24.–26.12.