Turun Taiteilijaseura

Kalevalaisia loitsuja vaiko rukouksia?

Kotiseudullani Salmissa elettiin livvinkielistä kulttuuria vielä 1930- luvulla, kunnes sodat hävittivät tuon kalevalaisen Suomen puoleisen kulttuurin.



Teokset ovat kuvitteellisia ja teksti ”TIEDONIJ´EKKOJEN” eli tietäjien hallusta löydettyjä.



Salmin ja Suojärven kalevalaiset joutuivat siirtolaisiksi Kuopion takamaille ja kalastajista osa Pohjanlahden rannikoille, ja niin katosi Suomen puoleinen kalevalainen kulttuuri.



Tiedonij´ekat, muutamat heistä ”kirjantaitamattomia”, omasivat perimätietoja alku-uskonnoista joihin sitten slaavinkielinen kreikkalais-katolinen uskonto sovinnollisesti sekottui. Sana ortodoksi on siihen mielestäni ilmaantunut myöhemmin.



”VALAMOIN BRALLIE,” Valamon luostari nykyisin Heinävedellä on jo muuttunut kovin kaupalliseksi turistikohteeksi. Kalevalaista kulttuuria on sieltä mielestäni turha hakea.



Maalausteni pohjalta on valittu kalevalaisia loitsuja ja rukouksia, jotka ovat kirjasta Laatokan Mantsi: Härkäuhrin saari. (toimittanut Valto A. Peiponen, 2. painos 2008).



POMINJE HASPODJI!

Anna oigiel´ hengel´oigie miäry, Minun sanoin sanottuu, minun käzien käy´dyy.

Kus t akko tulit, sinne t akko mene izändiles ildazekse, emändil´ille.

Muriginakse läbi augielain aholoin, laigieloin peldoloin.

Siel sinul roih piättömiä kalua, luuttomuua lihua.

Anna nämmi´ en sanoin sanottuu, tämän kylyn kylvettyy oigiel hengel´ oigie miäry.

Kotkoil´ on kovat kobrat, minun kobrat vie kovembat.

Pominje Haspodji!...



Taiteilijatapaaminen sunnuntaina 7.8. klo 15.00 galleriassa.

Tervetuloa!