Turun taiteilijaseura

Olipa kerran Italia

TTS:n kutsunäyttely

 

Italian siirtolaisvirta on kääntynyt. Enää eivät köyhät italialaiset muuta Saksaan tai Amerikkaan. Pohjois-Italia on yksi Euroopan vauraimpia seutuja ja Italian oma sisäinen siirtolaisvirta etelästä pohjoiseen on lähes pysähtynyt. Nyt ulkomaille muuttaa vain korkeasti koulutettuja uraa tekeviä ihmisiä ja se osa älymystöä, joka ei kestä Italian monimutkaista sisäpoliittista tilannetta. Italia sijaitsee maantieteellisesti sopivasti ollakseen Euroopassa ensimmäisten maiden joukossa, jotka ottavat vastaan Itä-Euroopan, Aasian ja Afrikan siirtolaisia. Heitä saapuu maahan sekä laillisesti että laittomasti. Mitä heille tapahtuu Euroopassa? Muun muassa tätä kysymystä pohtii pian 10 vuotta Italiassa asunut taiteilija Anja Puntari näyttelyssään ”Olipa kerran Italia”.

Näytteillä on kolme teosta, Ritratti senza nome, 91, ja Telegiornale regionale, joista kaksi ensimmäistä liittyy Milanon kaupungin urbaaniin tilaan ja kolmas Italian mediaan. Vaikka teokset ovat syntyneet Italiassa, niitä voi katsoa myös laajemmasta näkökulmasta, sillä aiheet ovat lähes yleismaailmallisia ja ajankohtaisia niin New Yorkissa kuin Turussa.

Muotokuvasarjan Ritratti senza nome (Nimettömiä muotokuvia) päähenkilöt ovat Milanosta ja sen ympäristöstä kuolleina löytyneitä ihmisiä, joiden henkilöllisyyttä ei ole pystytty selvittämään. Nämä eläessään “näkymättömät”, rekisteröitymättömät ihmiset jäävät myös kuoltuaan näkymättömiksi, mutta kuin kohtalon ironian kautta juuri silloin heistä tulee yhteiskunnan silmissä näkyviä. Heidän ruumiinsa ovat ongelmajätettä, jolle on tehtävä jotain. Kenelle kuuluu vastuu ongelman hoitamisesta? Kaupungille? Valtiolle?

Teoksessa nimeltä 91 taiteilija pohtii sitä informaatiotulvaa, jonka kohtaamme kaduilla päivittäin. Miten se vaikuttaa meihin, alitajuntaamme? Vai olemmeko sille jo immuuneja? Toisaalta taitelija ihmettelee, kenellä on oikeus omistaa julkinen tila tai kenellä on oikeus myydä julkinen tila kaupalliseen tarkoitukseen?

Italian median ja televisiokanavien tilanne on monimutkainen. Teos Telegiornale regionale kysyy, onko sama, jos uutiset esitetään Calabriassa tai Lombardiassa. Uutisankkureiden lausumat sanat ovat pelkkiä sanoja ilman todellista merkitystä, kuten italialaiset itse asian onomatopoeettisesti ilmaisevat: bla, bla, blaata. Teos ottaa kantaa Italian omiin sisäisiin ristiriitoihin toisaalta pohjoisen ja etelän, toisaalta eri maakuntien välillä oleviin syviin mielipide-eroihin.   

Anja Puntari tekee yhteiskunnallisesti kantaaottavaa taidetta. Hän on opiskellut kuvataidetta Italiassa ja Saksassa.

“Lähtökohtani teosteni tekemiselle on minua ympäröivän kulttuurin analyysi. Työskentelen muokkaamalla audio-visuaalista materiaalia, joka on olemassa jo jonkun muun tekemänä. Työstän sekä tekstiä, stillkuvaa, liikkuvaa kuvaa että audiomateriaalia. Lähteinäni toimivat romaanien proosatekstit, elokuvat, televisiosarjat, pornovideot, valvontakameroiden tallentama videomateriaali, valokuva-arkistot ja internetissä julkaistavat yksityishenkilöiden julkisesti esittämä materiaali (esim. youtube). Monet teokseni toimivat tästä syystä eräänlaisena antropologisina repertoaareina, kokoelmina, jotka sisältävät koodeja siitä alkuperästä, josta työ on saanut alkunsa”.

Lisää informaatiota: www.anjapuntari.com