Turun taiteilijaseura

Ephemera

Näyttely koostuu piirustuslähtöisistä teoksista. Esillä ovat mm. mediataideanimaatiot Elämän puu, Kotiutuminen ja Hetkellinen, suurikokoisia hiili- ja pastellipiirustuksia, kivilitografioita sekä viisi valokaappiteosta.



Työskentelyni lähtökohta on elämyksellinen. Teemoiltaan teokset käsittelevät eksistentialistisia peruskysymyksiä, avainsanoina ovat uuden syntymä ja elinvoima, rakkaus ja ihme – ja toisaalta kaiken elollisen hauraus ja katoavaisuus, siitä kumpuava merkityksellisyys ja varjelemisen tahto. Teknisesti monipuolisen näyttelyn visuaalisena punaisena lankana toistuvat viivojen kudelma, läpikuultavuus, valo ja hämärä sekä piirtämisen moniulotteinen problematiikka.



Rakennan kuvaa viivamassoin: jäljet kertyvät kudelmaksi, josta hahmot pikku hiljaa saavat muodon. Animaatiossa saan myös piirustuksen prosessista yhä enemmän näkyviin: kuvan syntymiseen liittyvästä kontemplatiivisesta hypnoottisuudesta voi sittenkin jäädä valmiissa piirustuksessa jotakin uupumaan. Liikkuva kuva näyttäisi tukevan myös tavoittelemaani kokemuksellista sisältöä.

Mediataideteos Hetkellinen käsittelee katoavaisuutta ja sukupolvien yhteyden katkeamista – ja toisaalta muiston vaalimista. Teoksessa ikkunalasin vesihöyryyn ilmaantuu maalattu kuvajainen sata vuotta vanhasta hääkuvasta. Samalla kun henkilöt alkavat erottua, ne jo tahtovat haihtua sumuun: hahmot on maalattava yhä uudelleen ja uudelleen, etteivät ne kokonaan kaikkoa. Teos installoidaan 90° käännettyyn flatscreen-monitoriin, joka on vanhan hää- tai kaksoismuotokuvan tapaan kehystetty korkeaprofiilisin, hillityn koristeellisin kehyksin. Esillepano viittaa myös nekrologin tai hautajaisten muistovalokuvaan.

Mediataideanimaatio Elämän puu on jatkoa aiemmille animaatioilleni: se avaa taidepiirtämisen prosessia tehden näkyväksi kuvan asteittaisen synnyn, katoamisen ja uudelleensyntymisen. Viiva kehrää kuvaa esiin: tunnelma on samankaltainen kuin intervallikameralla kuvatuissa otoksissa, jossa aamun valjetessa huurre hiljaa sulaa ja kasvien käpertyneet varret kohottautuvat jälleen kohti valoa. Hiilenjäljet piirtyvät ja pyyhkiytyvät, kerryttävät kuvan ja täyttävät lopulta paperin kokonaan – vain järjestäytyäkseen uudelleen ja antaakseen tilaa seuraavalle näylle. Teoksen avainsanoja ovat ihme, metamorfoosi, kasvu ja syntymä.

Kotiutuminen-mediateoksessa kellarimaisen tilan seinille, lattiaan ja kannatinpylvääseen ilmestyy ääriviivapiirustus yksinkertaisesti kalustetusta huonenäkymästä: ikkunoista, tuolista, kellosta, kukkiin puhkeavista kasveista. Valo kulkee animaatiossa ilmentäen ajan kulumista. Teos kuvaa taloksi asettumista runollisesti.



Videoinstallaatioissani ei ole ääntä. Animaatiot ovat lyhyehköjä, pikemminkin elävän taulun kaltaisia: loopin kesto on noin minuutti, pisimmillään kaksi.



Teosten visuaalinen kieli ponnistaa sisällöllisistä tavoitteista. Pyrin yksinkertaisuuteen, pelkistyksiin, karuuteenkin. Aihe lähtee useimmiten liikkeelle havainnosta erkaantuen siitä näynomaisille reiteille. Työskentelyäni luonnehtii askeettinen väriajattelu sekä orgaaninen, etsiskelevä viiva. Ihmisaiheisten litografioiden ja piirrosten sarjassa näyttäytyy hämärään kätkeytyvä kauneus – ja toisaalta sen arvoituksellisuus: pimeydessä häivähtävä hahmo on toisinaan kuin maasta siinnyt, toisinaan jo pikemminkin ihmisen ja eläimen hybridi, jonka katse silmänräpäykseksi kohtaa katsojan; kuin kameran salaman pysäyttämä yllätetty villieläin tai kuin auton valokiilan hypnotisoimaksi jäänyt jänis.



Hälyltä suojautuminen ja kaaoksen hoivaaminen, läsnäolemisen kokemus, uni ja kontemplaatio ovat olleet tuotannossani toistuvia teemoja. Pääosassa ovat usein kasvot, joille mielen sisäinen maisema peilautuu. Tilausteos Suomen

Taidegraafikoiden vuoden 2008 kannatusjäsensalkkuun on kivilitografia nimeltä Hämärän lapsi. Kuvan ihmishahmo on sulkenut silmänsä, hän on syvässä unessa tai muutoin hetkeksi maailmasta erkaantunut. Henkilö on iätön, kasvot ovat aikuisen tai kenties vielä syntymättömän lapsen.



Edellämainittujen aihepiirien pohdinta jatkuu tämänhetkisessä työskentelyssäni. Piirustuksissa pyrin yhä reseptiivisempään kynänjälkeen, kiteyttämään oleellisen. Läsnä on merkillisyys ja melankolia; toisaalta elämänilo, latautunut energia. Kohti meneminen on tasapainottelua herkkyyden ja patetian rajalla.



Ephemera

kreikk. Ephemera (ἐφήμερα), vain päivän kestävä

1. Päivänkorennot, päiväperhoset

2. Päivittäiset lippuset ja lappuset, lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitetut painotuotteet, kuten raitiovaunuliput, kortit, kuitit, esitteet, lehtiset

Vappu Rossi esittelee näyttelynsä torstaina 8.4. klo 17.00

sekä sunnuntaina 18.4. klo 15.00.

Tervetuloa!