FLUXATIONS 2017: Esittelyssä taiteilija Jussi Matilainen

Lisätty 27.2.2017

Taiteen tekeminen on Jussi Matilaiselle pitkälti tutkimista: hän perehtyy kiinnostaviin asioihin ja ilmiöihin sekä hankkii niistä tietoa muun muassa lukemalla.

Jussi Matilaiselle taiteen tekeminen on tutkimista, ei oman alitajunnan kaivelemista. Hän kokee performanssin ja videotaiteen itselleen luonteviksi ilmaisuvälineiksi ja yhdistelee mielenkiinnolla teoksissaan erilaisia tekniikoita.

Taiteilija Jussi Matilainen on syntynyt Pieksämäellä vuonna 1979. Hän valmistui kuvataiteilijaksi Satakunnan ammattikorkeakouluun kuuluvasta Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2002. Nykyisin hän asuu ja työskentelee Porissa. Matilainen työskentelee kuvataiteilijana täysipäiväisesti ja keskittyy pääasiassa performanssi- ja videotaiteeseen.

Jussi Matilainen pääsi opiskelemaan Kankaanpään taidekouluun 19-vuotiaana. Muuta opiskelupaikkaa hän ei edes hakenut, koska taideopinnot tuntuivat luontevalta ja ainoalta vakavasti otettavalta vaihtoehdolta. Opiskellessa Matilaisen pääaine oli maalaus. Mediataiteen opintoja ei juuri ollut tarjolla.

”Opetus vuosituhannen vaihteessa oli vielä perinteistä. Joku videotaiteen kurssi opintojen aikana oli, jossa käsiteltiin videoiden tekemisen perusasioita. Kurssi ei silloin kuitenkaan vaikuttanut minuun niin, että olisin kiinnostunut videotaiteen tekemisestä”, Matilainen muistelee.

Matilainen kuitenkin alkoi tehdä videotaidetta pian valmistumisensa jälkeen, koska hän halusi etäisyyttä maalaamiseen.

”Valmistumisen jälkeen en kokenut, että taidemaalarin identiteetti sopii minulle, vaan minulla oli tarve laajentaa eri ilmaisuvälineisiin. Maalaaminen on kuitenkin aika yksinäistä ja henkilökohtaista. Minä kaipasin tekemistä, jota on luontevaa tehdä porukalla, jotain sosiaalisempaa. Performanssi sopi siihen kuvioon. Olenkin oikeastaan tullut mediataiteen pariin performanssitaiteen kautta. Olin mukana MVET-ryhmässä ja T.E.H.D.A.S. ry:ssä, jotka tekivät performanssiesityksiä. Siihen liittyi paljon myös mediaa, kun esimerkiksi videoimme esityksiä”, Matilainen kertoo.

Taiteen tekeminen on Matilaiselle pitkälti tutkimista: hän perehtyy kiinnostaviin asioihin ja ilmiöihin sekä hankkii niistä tietoa muun muassa lukemalla. Inspiraatio saattaa syntyä esimerkiksi tietystä taidehistorian ilmiöstä.

”Itse koen vahvasti että tekemiseni liittyy aina johonkin ulkopuoliseen. En kaivele omaa alitajuntaani ja omia tuntemuksiani, vaan kiinnostun tutkimuksellisista asioista. Taiteen tekeminen on minulle sitä, että luen asioista ja perehdyn niihin, tutkin niitä ja alan luoda asioiden välisiä yhteyksiä. Tietysti peilaan asioita omien kokemusten kautta, mutta lähinnä etsin tietoa. Taiteellinen prosessi tapahtuu jossain siinä välissä. Se on sitten eri asia, minkä verran päätyy lopulliseen teokseen, mutta asioiden tutkiminen ja tämä kaikki on olennaista oman työskentelyprosessini kannalta”, Matilainen paljastaa.

Tap-Mapping teoksessa Matilainen tutkii tilaa steppaamalla

Viime aikoina Matilainen on keskittynyt pääasiassa videotaiteeseen, mutta tekee välillä myös performansseja. Häntä kiinnostaa eri tekniikoiden yhdistäminen, ja esimerkiksi Fluxations 2017 -tapahtumassa nähtävä teos Tap-Mapping pohjautuu performanssiesitykseen.

”Tap-Mapping -teoksessa on vahva yhteys performanssiin, ja olen käyttänyt steppausta jonkin verran myös live-esityksissä. Tämä teos on osittain performanssi, dokumentti performatiivisesta. Minusta on luontevaa yhdistää performanssia videoon”, Matilainen toteaa.

Matilaisen teos Tap-Mapping syntyi muiden töiden sivutuotteena, ja teosprosessi oli taiteilijalle epätyypillisen nopea.

”Vedin viime syksynä Kankaanpään taidekoulussa tutkiva taiteilija -kurssia ja pohdimme oppilaiden kanssa sitä, millaista tietoa taide tuottaa. Nämä pohdinnat vaikuttivat osaltaan teoksen syntyyn. Toinen teoksen syntyyn vaikuttanut projekti oli monitaiteellisen esityksen tapahtuma, johon osallistuin. Tapahtumapaikkana oli vanha toimistokompleksi ja kyseinen tila yhdistettynä ajatuksiin, joita opettamani kurssi minussa herätti, johti videon syntyyn”, Matilainen kertoo.

Matilainen on jatkanut teoksen taustalla olevan ajatuksen työstämistä ja hän näkee, että teos saattaa hyvinkin olla alku jollekin laajemmalle kokonaisuudelle.

”Tämän Tap-Mapping -teoksen tausta on yksinkertaisimmillaan se, että halusin kokeilla voiko tilaa ja siihen liittyvää tilakokemusta käsitellä tai tutkia tai välittää steppaamalla. On kiinnostavaa selvittää minkälaista performatiivista tietoa steppi voisi tuottaa erilaisista tiloista”, Matilainen sanoo.

Mediataide on Matilaisen näkemyksen mukaan vakiinnuttanut paikkansa melko hyvin. Hän kokee kuitenkin, että alalla on vielä kasvupotentiaalia. Digitaalinen murros koskee maailmaa laajemminkin kuin vain taiteen osalta, ja koko asian mittasuhteita ei vielä täysin hahmoteta.

”Digitaalisen kuvan tuottamisen muodot valtaavat alaa koko ajan ja niiden merkitys kasvaa. On jotenkin hauskaa ajatella, että tällä hetkellä lapsuusvuosiaan viettävät ihmiset kokevat liikkuvan kuvan yhtä luonnollisena asiana kuin minun sukupolveni kokee puuvärikynät. Liikkuvan kuvan historia on lyhyt, sen arkipäiväistyminen on tapahtunut nopeasti. Epäilen, että murros ei näy vielä täydellä volyymilla taidekentällä”, Matilainen pohtii.

Teksti: Anna Hellén
Kuva: Janne Rahkila

Turun Taiteilijaseura esittelee Fluxations 2017 -tapahtuman kuraattorin ja taiteilijat ennen tapahtuman alkua. Seuraava taiteilijaesittely julkaistaan torstaina 2.3.2017. Viimeinen haastattelu on luettavissa 6.3. Esittelyt julkaistaan Turun Taiteilijaseuran kotisivuilla ja Fluxations-tapahtuman Facebook-sivuilla.