FLUXATIONS 2017: Esittelyssä taiteilija Saara Ekström

Lisätty 6.3.2017

Saara Ekström työskentelee videon ohella myös muiden medioiden keinoin. Häntä kiinnostaa aiheen lähestyminen eri näkökulmista ja useilla eri tekniikoilla.

Visuaalinen maailma on kiinnostanut Saara Ekströmiä pienestä pitäen. Arkisten materiaalien muodot ja tuntu, esineiden järjestely ja piirtäminen olivat osa itsen ja maailman hahmottamiseen liittyvää leikkiä, joka jatkuu edelleen.

Saara Ekström opiskeli Turun piirustuskoulussa maalausta vuosina 1983–86 ja kuvanveistoa ja valokuvausta Northern Arizona Universityssa vuosina 1995–96. Opiskeluaikoina ei mediataiteen opintoja vielä ollut tarjolla ja taidemuoto teki tuloaan Suomeen. Videoinstallaatioihin Ekström törmäsi etenkin Yhdysvalloissa.

”Taiteilijat, kuten Bill Viola, Bruce Nauman ja monet muut laajensivat ymmärrystä videotaiteen tilallisista ja sisällöllisistä mahdollisuuksista. Näitä ennen surrealistisen ja avantgardistisen elokuvan pioneerit kuten Man Ray, Marcel Duchamp, Maya Deren, Luis Bunuel jne. sytyttivät ja hämmensivät unikuvia, alitajuntaa, visuaalisia sekä optisia kokeiluja yhdistävällä omalaatuisella kielellään, jossa pätevät omat, silloisia konventioita vastaan nousseet houreiset ja anarkistiset lainalaisuudet. Sekä avantgardistit että surrealistit etsivät uusia ilmaisun keinoja, tapoja ilmentää ja tallentaa nähtyä unta ja koettua todellisuutta, avaamatta näihin liittyviä mysteereitä ja kätkettyjä tasoja. Vastaavanlaista vaistonvaraisuutta, omien rajojen haastamista ja näkymättömien asioiden näkemisen ja esittämisen taitoa toivoisin omaan työskentelyyni enemmän”, Ekström kertoo.

Vaikutteita tulee myös kauempaa, pohjoiseurooppalaisen taiteen kultakaudelta.

”Töissäni olen kommentoinut 1500–1700-luvun hollantilaisia ja flaamilaisia stilleben- ja vanitas-motiiveja. Asetelmamaalaukset sisältävät ajan kulumiseen liittyviä sekä esineiden ja kasvien vertauskuvalliseen merkitykseen sisältyviä viitteitä. Olen käsitellyt näitä teemoja myös liikkuvan kuvan kautta. Alussa kiinnosti etenkin aika ja keinot sen havainnollistamiseen. Kamerasta tuli eräänlainen tutkimusväline, jonka avulla saatoin kuvata tapahtumia, joita silmämme ei voinut rekisteröidä. Video mahdollistaa kasvuun ja lakastumiseen liittyvien prosessien dokumentoinnin. Editoidessa aikaa voidaan venyttää, nopeuttaa ja kääntää taaksepäin. Vaikka katsoja ymmärtää efektin yksinkertaisen mekaniikan, on se siitä huolimatta maaginen ja outo”, Ekström kertoo.

Ekström työskentelee videon ohella myös muiden medioiden keinoin. Häntä kiinnostaa aiheen lähestyminen eri näkökulmista ja useilla eri tekniikoilla, kuten esimerkiksi sanomalehden, julisteiden, installaatioiden, valokuvien ja äänen muodossa. Tekemisen tapa liittyy käsiteltävään aiheeseen ja metodi valikoituu sen mukaan, mikä on luontevin teoksen konkretisoimiseksi. Työskentelyn kautta Ekström oppii uutta, se ruokkii uteliaisuutta uusia aiheita ja niiden käsittelyä kohtaan.

”Tavallaan tämä on ammatti, johon pitää rakastua kerta kerran jälkeen uudestaan. Kyseessä on suhde, jota minun tulee kunnioittaa ja ravita eläväksi. Taiteilijana työskenteleminen ei ole automaatio vaan jatkuva prosessi, joka koostuu oppimisesta ja näkemisestä. Taiteen tekeminen on suhteessa ympäröivään maailmaan sekä muihin ihmisiin, ja on tärkeää miten teokseni kommunikoivat ja resonoivat näiden kanssa ja kautta”, Ekström pohtii.

Inspiraation taiteen tekemiselle Ekström löytää erilaisista, vaihtelevista lähteistä. Näitä voivat olla esimerkiksi keskustelut, kirjallisuus, musiikki, elokuvat, muu taide, historia ja kaikki se, mitä ympärillämme tapahtuu.

”Inspiraation lähde riippuu siitä, minkälaista teosta parhaillaan työstää. Musiikki tai kirjallisuus voivat toimia tietopankkeina, jotka tarjoavat lihaa teoksen luiden ympärille. Aluksi tulee tunnistaa impulssi ja sen jälkeen tarkentaa ajatusta siitä, mistä se on lähtöisin ja miksi se haluaa saada hahmon. Se, mistä nämä impulssit syntyvät, on monimutkaisempaa. Lähtökohtana voi toimia vaikka tieto siitä, että kirjastojen toimintaresursseja ja kulttuurimäärärahoja vähennetään. Kulttuuria, sivistystä, monimuotoisuutta ja tasa-arvoa ylläpitäviä rakenteita horjutetaan pahasti tällä hetkellä ja se on pelottavaa. Kuten muut, altistun tapahtumille jotka äkkiä vaativat huomiota ja muotoa”, Ekström toteaa.

A Rose is Sorrows -teoksessa yhdistyvät aika, muisti, materiaalisuus ja historia

Fluxations 2017 -tapahtumassa nähdään Saara Ekströmin teos A Rose is Sorrows, joka on valmistunut vuonna 2011. Teos on toteutettu time lapse -tekniikalla ja siihen liittyy pseudotutkimuksellinen aspekti, joka on mukana useissa Ekströmin töissä. A Rose is Sorrows -teoksessa yhdistyy monta asiaa kuten aika, muisti, materiaalisuus ja yleiselle tasolle tuotu henkilökohtainen historia. Teoksessa kämmenen kokoinen kasvi paljastaa avautuessaan erilaisia asioita, jotka liittyvät taitelijan menneisyyteen, mutta ovat kaikille tuttuja: avain, kaulanauha, lapsen hiuksista leikattu kiehkura.

”Teoksessa näkyvät esineet ovat valikoituneet minulle merkityksellisistä esineistä, mutta samalla ne ovat yleisinhimillisiä ja samaistuttavia. Teoksessa on mukana esimerkiksi vastasyntyneen isäni hiussuortuva, jonka isoäitini tallensi pieneen rasiaan. Aika poimuttuu kun pidän sitä kädessäni. Teoksen saniaismainen kasvi rinnastuu meihin yksilöinä, mutta myös laajemmin sukupuun oksina tai sen juurakkopaakkuina. Esineet ovat sitä rakennusainetta, joiden kautta kokoamme omaa identiteettiämme. Ne edustavat varastoituja muistoja ja kertovat siitä, miten ihminen kytkeytyy menneisyyteen sekä yhteisöön, ja siitä, miten kaikki kokemukset vaikuttavat osaltaan yksilöön ja yksilö taas osaltaan ympäröivään maailmaan. Näin nämä pienet objektit, jotka muistista tarjoutuvat nähtäviksi, laajenevat kokoaan suuremmiksi”, Ekström kuvailee.

Ekströmin mielestä Fluxations 2017 -tapahtuman kaltaiset tilaisuudet, joissa taide viedään ihmisten luo, ovat tärkeitä. Hän toivoo, että taide olisi laajemmin ja helpommin tavoitettavissa ja koskettaisi ihmisiä laajemmin.

”Useista syistä nykytaide saattaa tuntua vaikeasti lähestyttävältä. Jokaisella on varmasti asioita, jotka kokee vieraiksi johtuen syntyneistä ja opituista mielikuvista ja ennakkoluuloista. Meille tekee kuitenkin hyvää haastaa itseämme, kohdata uutta ja kyseenalaistaa oma katsomistapamme ja sen lähtökohta”, Ekström pohtii.

Teksti: Anna Hellén

Turun Taiteilijaseura esittelee Fluxations 2017 -tapahtuman kuraattorin ja taiteilijat ennen tapahtuman alkua. Esittelyt julkaistaan Turun Taiteilijaseuran kotisivuilla ja Fluxations-tapahtuman Facebook-sivuilla.