FLUXATIONS 2017: Esittelyssä taiteilija Salla Myllylä

Lisätty 2.3.2017

Liikkuva kuva innostaa Salla Myllylää, sillä hän kokee omien ajatustensa kommunikoituvan parhaiten sen avulla.

Salla Myllylän innostus taiteen tekemiseen pohjautuu hänen tapaansa tarkkailla lähiympäristöä ja niitä muutoksia, joita esimerkiksi valo saa siinä aikaan. Hän halusi tuoda nämä havainnot myös muiden nähtäville ja alkoi tehdä kuvia siitä, mitä ympärillään näki.

Salla Myllylä (s. 1961) on tullut liikkuvan kuvan tekijäksi piirtämisen kautta. Hän opiskeli ensin piirustusta ja maalausta Vapaassa Taidekoulussa, josta valmistui vuonna 2009. Muutaman vuoden työskenneltyään hän jatkoi Kuvataideakatemiaan maisteriopintoihin, joista valmistui 2014. Myllylä asuu ja työskentelee Helsingissä.

”Aloitin taiteen tekemisen 2000-luvun taitteessa. Lähtökohtana olivat havainnot lähiympäristöstäni, itähelsinkiläisestä lähiöstä. Huomasin pian, ettei kukaan oikeastaan jaksa kuunnella, kun kerron havainnoistani. Ryhdyin tekemään kuvia, jotta muutkin huomaisivat samat asiat. Taideopintojen myötä motivaatiosta on tullut monivivahteisempaa, aiheeksi on tullut myös itse havaitsemisen prosessi. Mihin kiinnitämme huomiota ja miksi?”, Myllylä toteaa.

Vapaassa Taidekoulussa opiskelu oli pitkälti havainnosta piirtämistä ja maalaamista. Viimeisenä opiskeluvuotenaan Myllylä keskittyi hiilellä piirtämiseen. Kun hän tutustui William Kentridgen hiilipiirrosanimaatioihin, hän innostui ja halusi kokeilla samaa tekniikkaa. Myllylä teki lopputyökseen hiilipiirroksia sekä yhden hiilipiirrosanimaation, ja näiden tekemiseen hän keskittyi myös valmistumisensa jälkeen. Kuvataideakatemian opintojen myötä Myllylä siirtyi tekemään myös muunlaista liikkuvaa kuvaa.

”Kuvataideakatemiassa pääaineeni oli taidegrafiikka, mutta opintoihin sisältyi myös mediataiteen opintoja. Kuvataideakatemiassa opin käyttämään paremmin teknisiä työkaluja, kuten editointi- ja jälkikäsittelyohjelmia, ja pääsin myös kokeilemaan erilaisia tapoja projisoida video tilaan. Tärkein kurssi Kuvataideakatemiassa oli Marjatta Ojan ’Liikkuva kuva omassa työskentelyssä’ -kurssi, jossa opiskelijat olivat eri osastoilta. Kurssin ajatuksena ei ollut elokuvan tekeminen, vaan idea liikkuvasta kuvasta osana muita välineitä. Suvilahdessa vanhassa teollisuusrakennuksessa pidetyssä grafiikan osaston ’Pinnasta tilaan’ -kurssilla oivalsin, että minua kiinnostaa nimenomaan paikkasidonnainen työskentely”, Myllylä kertoo.

Kiinnostavimmat projektit ovat Myllylän mielestä juuri sellaiset, joissa teos kuvataan samassa paikassa, missä se lopulta esitetään. Liikkuva kuva innostaa Myllylää, sillä hän kokee omien ajatustensa kommunikoituvan parhaiten sen avulla.

”Puhun mieluummin liikkuvasta kuvasta kuin videotaiteesta, sillä liikkuva kuva yhdistyy tavallaan paremmin myös maalaukseen ja piirustukseen. Maalaus ja piirustus ovat osa tekemistäni sillä tavalla, että aiheeni ovat samantapaisia kuin mitä havainnosta maalaavalla taiteilijalla saattaisi olla. Lisäksi teoksissani näkyy usein piirtävä käsi tai hahmo”, Myllylä kuvailee.

“Kesäyön uuni” on kuin uni uunista

Myllylän teos Kesäyön uuni on yksi Fluxations 2017 -tapahtumassa nähtävistä teoksista. Teos pohjautuu aikasarjakuvaukseen Vanhan Raatihuoneen galleriassa heinäkuussa 2016. Se esitettiin ensimmäistä kertaa yhteisnäyttelyssä, jonka Myllylä piti kyseisessä galleriassa Ulla Leppävuoren ja Maria Pääkkösen kanssa elo-syyskuussa 2016. Näyttelyn nimi oli ”Kuvitella / kokea / kerääntyä” ja sen työt käsittelivät paikkaa erilaisista lähtökohdista. Myllylästä on hienoa, että silloin tällöin järjestyy tilaisuuksia paikkasidonnaisen taiteen toteuttamiseen. Hän on myös tyytyväinen siihen, miten hyvin kaikki käytännön järjestelyt Vanhalla Raatihuoneella hoituivat.

”Lähtökohtani Vanhan Raatihuoneen galleriassa oli itse fyysinen galleriatila, joka poikkeaa paljon neutraalista valkoisesta laatikosta. Kun vierailin galleriassa ensimmäistä kertaa, kiinnitin huomiota sen nurkassa seisovaan kaakeliuuniin. Valo heijastui mielenkiintoisesti sen pinnalta. Kuvasin uunia vuorokauden ympäri monena päivänä heinäkuussa 2016. Päiväsaikaan uunin pinnassa näkyy heijastus sitä vastapäätä olevasta ikkunasta ja siitä näkyvästä maisemasta. Yöaikaan oranssi katuvalo osuu suoraan uuniin ja väreilee sen pinnalla. En ollut koskaan galleriassa yöllä, tämä oli yllätys itsellenikin. Tällainen aikasarjakuvaus on eräänlaista löytämistä, se laajentaa havaintoa”, Myllylä kuvailee.

Vanhalla Raatihuoneella pidetyn näyttelyn aikana Myllylä projisoi teoksensa galleriassa sijaitsevan uunin viereen. Näin todellisuus kahdentui. Tästä syntyi myös idea teoksen nimeksi: oikean uunin viereen projisoitu uuni oli kuin uni uunista. Myllylän mielestä on myös mielenkiintoista nähdä uunin matkailevan. Teos on parhaillaan esillä Charlottenborgin taidehallin kevätnäyttelyssä Kööpenhaminassa.

Myllylä näkee, että mediataidetta arvostetaan Suomessa ja että suomalaista mediataidetta arvostetaan myös ulkomailla. Silti apurahojen vähäisyys vaikuttaa työskentelyyn. Myllylän kokemuksen mukaan on myös vaikea saada apurahoja paikkasidonnaisille töille, jotka syntyvät melko nopealla aikataululla reaktiona tiettyyn paikkaan. Erityisesti installaatiomuotoisten töiden esittäminen on kallista laitevuokrien takia ja joskus joutuu tinkimään siitä, miten oikeastaan haluaisi esittää työt.

Myllylän mukaan julkiseen tilaan sijoitettavassa videotaiteessa on paljon potentiaalia, jota ei hyödynnetä tarpeeksi. Erityisesti häntä kiinnostaa videotaide arkisessa ympäristössä, mutta asiaan liittyy paljon haasteita.

”Fluxations-tapahtuma on hyvä esimerkki videotaiteen tuomisesta arkiseen ympäristöön. Haasteita on varmasti paljon esimerkiksi valaistukseen ja laitteiden ylläpitoon liittyen, mutta ei se ole kuitenkaan ylivoimaisen vaikeaa. Pitäisi kehittää erilaisia ratkaisuja ja olisi hyvä jos olisi joku struktuuri, jonka avulla videotaiteen tuomista julkiseen tilaan voisi kokeilla. Yksi videoteokseni on esimerkiksi ollut esillä sairaalan päivähuoneessa Tampereella. Tällaista saisi olla enemmänkin”, Myllylä toteaa.

Teksti: Anna Hellén
Kuva: Lassi Laakso

Turun Taiteilijaseura esittelee Fluxations 2017 -tapahtuman kuraattorin ja taiteilijat ennen tapahtuman alkua. Viimeinen taiteilijaesittely julkaistaan maanantaina 6.3.2017. Esittelyt julkaistaan Turun Taiteilijaseuran kotisivuilla ja Fluxations-tapahtuman Facebook-sivuilla.