Helmikuun jäsen: Aaron Hiltunen

Lisätty 4.2.2014

Turun Taiteilijaseuran kunniajäsen Aaron Hiltunen (s. 1926) kertoo lähes heti tapaamisen alussa, että katuu suostumistaan haastatteluun. Kuulemma Turusta löytyisi paljon mielenkiintoisempiakin taiteilijoita haastateltaviksi.

”Välillä vähän hävettää, että edelleen vain maalaan, vaikka olen näin vanha”, Hiltunen sanoo.

Aaron Hiltunen maalaustensa keskellä.

Aaron Hiltunen maalaustensa keskellä.

Tuskin kovin helposti Turusta kuitenkaan löytäisi mielenkiintoisempaa ekspressiivistä ja kantaaottavaa tuotantoa saati törmäisi monivaiheisempaan elämäntarinaan. Hiltusen työtilassa kerrostalon kellarikerroksessa Turun Hepokullassa vierähtääkin lopulta useampi tunti, kun Hiltunen kertoo lapsuudestaan Karjalan Salmissa.

”Karjalaa on kaunisteltu paljon jälkikäteen. Siellä eläminen oli oikeasti aika karua. Perheemme oli puilla paljailla. En ole koskaan ikävöinyt sinne”, Hiltunen kertoo.

Kun Hiltusen vanhemmat kuolivat, perheen lapset joutuivat orpokotiin. Orpokodista Hiltunen adoptoitiin Pohjanmaalle. Myöhemmin Hiltunen karkasi ikävästä kasvattiperheestä ja aloitti 40 vuotta kestäneen työuransa Valtionrautateillä vuonna 1944.

”Rautatie otti koko miehen, kunnes aloin Lahdessa asuessani suorittaa piirustuskursseja. Sain aika rohkaisevia kirjeitä”, Hiltunen kertoo. Konduktöörin työ oli kuitenkin raskasta, eikä aikaa juuri jäänyt taiteen tekemiselle.

Taide on aina ollut läsnä Hiltusen elämässä. Hänen lapsuudenkodissaan Karjalassa asui jonkin aikaa häntä muutaman vuoden vanhempi Pauli Palviainen, joka oli hyvä piirtäjä. Hiltunen piirsi hänen kanssaan ja ihaili hänen taitojaan.

”Kun sotien jälkeen näin Chagallin teoksia, luulin niitä Palviaisen tekemiksi”, Hiltunen kertoo nauraen.

Muutettuaan Turkuun Hiltusen ei tarvinnut enää tehdä raskaita yötöitä ja hän alkoi käydä ahkerasti taidekursseilla. Hän opiskeli Turun työväenopistossa ja Auralan kansalaisopistossa vuosina 1969–1989.

”Minun olisi pitänyt hakea Piirustuskouluun, mutta elämässä sattui kaikenlaista. Niinpä taide jäi harrastukseksi”, Hiltunen toteaa.

Hiltunen jäi eläkkeelle vuonna 1984 ja kaksi vuotta myöhemmin leskeksi. Mentyään uudelleen naimisiin Hiltunen vietti useamman talven vaimonsa kanssa Espanjassa. Siellä Hiltunen kävi usein taidenäyttelyissä ja tapasi lopulta Alvaradon, joka opetti maalausta Malagassa.

”Alvarado oli mielenkiintoinen tyyppi. Hän kertoi ottavansa oppilaita, ja niinpä aloin opiskella maalausta Academia de Alvaradossa. Alvaradon muut oppilaat olivat 12-vuotiaita”, Hiltunen kertoo hymyillen.

Hiltunen maalasi Espanjassa 11 talven ajan. Pieni asunto täyttyi vähitellen Hiltusen maalauksista ja piirroksista. Vaimoa taideharrastus ei kuulemma häirinnyt.

”Vaimo tosin sanoi, että sitten kun tauluja alkaa tulla keittiöön, hän lähtee”, Hiltunen naurahtaa.

Espanjassa vietetty aika näkyy edelleen joissakin Hiltusen teoksissa. Tuotantoon kuuluu muun muassa kukka-aiheisia teoksia, jotka ammentavat espanjalaisesta kasvillisuudesta.

Hiltusen tuotantoa luonnehditaan usein kantaaottavaksi, ja Hiltunen seuraakin suomalaista yhteiskuntaa kiinnostuneena ja havainnoi tarkasti ympäristöään. Hän esimerkiksi ihmettelee suuresti eroa 1930-luvun lasten ja tämän päivän nuorten elintasossa. Monet tälle ajalle ominaiset ilmiöt huolestuttavat Hiltusta, ja hän käsittelee aiheita teoksissaan.

Ensimmäisen näyttelynsä Hiltunen piti vuonna 1990 Brinkkalan Galleriassa, minkä jälkeen yksityisnäyttelyitä on ollut pari kertaa vuodessa. Vuonna 2011 Galleria Å:ssa oli esillä Hiltusen Kalevalaisia loitsuja vaikko rukouksia? -näyttely, jota Hiltunen pitää yhtenä merkittävimmistä näyttelyistään. Esillä olleet teokset kytkeytyivät Hiltusen kotiseutuun.

Aaron Hiltusen työhuoneella.

Aaron Hiltusen työhuoneella.

”Salmissa elettiin livvinkielistä kulttuuria lapsuudessani. Sotien vuoksi Salmin kalevalaiset joutuivat siirtolaisiksi muualle Suomeen, jolloin Suomen puoleinen kalevalainen kulttuuri katosi”, Hiltunen kertoo.

Kerran Turun Taiteilijaseuran edustajat pyysivät päästä vierailulle Hiltusen työhuoneelle. Hiltusen työtila koostuu useammasta huoneesta, jotka täyttyvät hänen suurikokoisista ja runsaslukuisista teoksistaan. Hiltunen muistaa huomioineensa, kuinka seuran edustajat alkoivat oikein toden teolla tarkastella hänen töitään. Pian vierailun jälkeen Hiltunen sai kirjeen, jossa kerrottiin, että hänet oli hyväksytty Turun Taiteilijaseuran jäseneksi, vaikkei Hiltunen ollut koskaan hakemusta laatinutkaan.

Kesällä 2013 Hiltusen Kalevala-aiheisia teoksia oli esillä Oriveden Opiston järjestämässä kutsunäyttelyssä Pakko tehdä. Näyttelyn kuraattorina toimi kuvataiteilija, kriitikko ja ITE-taiteen tuntija Erkki Pirtola. Oriveden Sanomien näyttelystä kertovassa artikkelissa Pirtola toteaa, että Hiltunen edustaa suomalaisekspressionismin huippua. Lisäksi Pirtola ja näyttelyyn teoksillaan osallistunut kuvataiteilija Olli Marttila ihmettelevät, miten Hiltunen voi maalata isokokoisia teoksia pienessä kellarityötilassaan.

Haastatteluhetkellä elokuussa 2013 Hiltunen odotti lokakuussa auennutta Olli Marttilan näyttelyä Jyväskylän taidemuseossa. Marttila toimi kuvataideopettajana Oriveden Opistolla 20 vuoden ajan ja päätti kutsua kuusi taiteilijaystäväänsä mukaan näyttelyyn. Oriveden Opistolla opiskellut Hiltunen oli yksi heistä. Näyttelyssä esillä olivat esimerkiksi Hiltusen teokset Sodankieltäjä I ja II.

”Tein teokset luettuani Erno Paasilinnan Rohkeus-kirjan, joka kertoo Arndt Pekurisesta ja hänen väkivallasta kieltäytymisestään”, Hiltunen kertoo.

Taide on Hiltusen mielestä hyvä tapa välittää erilaisia tuntemuksia muille ihmisille.

”Kaunotaidetta saa tietty tehdä, jos osaa. Minulle taide on kuitenkin tapa, jolla ilmaisen ajatuksiani. Siksi teen ekspressionistisia teoksia. En kuitenkaan tiedä, mitä näille duuneilleni oikein käy, kun kuolen. Varmaan päätyvät roskalavalle,” Hiltunen naurahtaa.

Aaron Hiltusen teoksia Turun Taidelainaamossa sivuilla.

Teksti ja kuvat: Enni Niemelä

Turun Taiteilijaseuran 90. juhlavuoden ajan yhdistys esittelee yleisölle kuukausittain yhden taiteilijajäsenensä. Taiteilijaseuran harjoittelija Enni Niemelä haastatteli jäseniä vuoden 2013 aikana. Haastattelut julkaistaan joka kuukauden ensimmäinen tiistai Turun Taiteilijaseuran kotisivuilla ja Facebookissa.