Huhtikuun jäsen: Toni Hautamäki

Lisätty 1.4.2014

Toni Hautamäen (s. 1977) työhuoneella Turun Barkerilla syntyy ei-esittäviä, värikkäitä maalauksia. Ruudulliset teokset saavat innoituksensa usein luonnosta, mistä Hautamäki etsii erilaisia värejä yleensä kameran ja joskus myös vesivärien avulla. Maalaamisessa Hautamäelle onkin tärkeintä värien vuorovaikutus sekä teosten suhde luontoon ja ympäristöön.

Huhtikuun jäsentaiteilija on Toni Hautamäki.

Huhtikuun jäsentaiteilija on Toni Hautamäki.

”Kuvattavia asioita ei voi pukea sanoiksi, vaan ne on näytettävä maalaamalla. Maalaamisessa minua kiinnostaa juuri se, millaisia mahdollisuuksia ilmaisulla on ilman sanoja tai kerrontaa. Aiemmin en nimennyt teoksiani, mutta nykyisin yritän johdattaa katsojaa tiettyyn suuntaan teoksen nimen avulla: Katsojien tulkintojen kuuleminen on minulle tärkeää, ja joskus tulkinnat vaikuttavat työn alla oleviin teoksiin tai pidempiin prosesseihin. Maalauksen katsomiseen tulisi käyttää riittävästi aikaa, jotta sen maailmaan pääsee sisään. Maalaaminen on hidasta ja aikaa vievää aivan kuten sen tulkitseminenkin”, Hautamäki pohtii.

Perinteisen maalaamisen lisäksi Hautamäki on tehnyt ympäristö- ja yhteisötaidetta Senegalissa ja Varissuolla. Hautamäen taiteen lähtökohdat ovat amerikkalaisessa 1950–1960-lukujen abstraktissa maalauksessa ja veistotaiteessa sekä 1910–1920-lukujen avantgardistien tuotannossa. Myös vanhempi taide innoittaa.

”Nykytaide toistaa aina jotain, uusia juttuja ei juuri ole. Taiteen traditiosta ei pääse irti. Kai kaikki taiteen aiheet, teemat ja symbolit lopulta pohjautuvat antiikkiin ja Mesopotamiaan – tai kenties omaan lapsuuteen”, Hautamäki toteaa.

Hautamäki opiskeli ensin Limingan taidekoulussa, kunnes vuonna 2000 hän pääsi Turun Taideakatemiaan opiskelemaan maalausta. Vuonna 2009 Hautamäki valmistui kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta. Lopputyönään hän maalasi Tennispalatsin edustalla olevien tuuletushormien pintaan teoksen Monument to the Single-minded. Helsingissä opiskellessaan Hautamäki huomasi, kuinka kovaa taiteilijoiden välinen kilpailu voi olla, jos egot alkavat paisua.

”Uran kannalta olisin tietty voinut jäädä Helsinkiin, missä on paremmin mahdollisuuksia verkostoitumiseen ja esille pääsyyn. Siellä saattaa jopa saada työn myydyksi! Muutin kuitenkin Helsingistä takaisin Turkuun, koska täällä on mukavampi olla. Olen ehkä vähän kunnianhimoton”, Hautamäki sanoo hymyillen.

Hautamäki on viime aikoina pohtinut ajankäyttöään: aikaa kuuluu paljon sellaisten asioiden parissa, jotka eivät suoranaisesti liity taiteen tekemiseen. Lisäksi sitä kuluu teosten miettimiseen, työhuoneen siivoiluun ja talouden hoitoon, eikä aikaa tunnu olevan koskaan tarpeeksi.

”Taiteilijan työhön liittyy niin paljon sellaista, mitä niin kutsuttu yleisö ei näe. Se, että haluaa rauhassa kehittyä taiteilijana, voi jonkun korvaan kuulostaa tekosyyltä sille, ettei oikeasti tarvitsisi tehdä mitään. Ihmisten kyllä ymmärtävät, ettei esimerkiksi Tero Pitkämäki pelkästään osallistu kilpailuihin, vaan ennen kilpailuja hänen on pitänyt treenata keihäänheittoa satoja tunteja. Samalla tavalla minunkin on taiteilijana kehitettävä itseäni”, Hautamäki toteaa.

Nuoren taiteilijan on Hautamäen mielestä luotava työpaikkansa itse: taiteilija on yrittäjä ja usein nimenomaan yksinyrittäjä. Monet nuoret saattavat kaiken kiireen ja rahahuolien keskellä palaa loppuun. Asiasta pitäisi Hautamäen mielestä puhua enemmän.

”Voi olla, ettei sulle tapahdu valmistuttuasi mitään pariin vuoteen. Tulee niin sanotusti tappiota, kun maksat työhuoneesta vuokraa, mutta näyttelyitä ja myyntiä ei ole. Taloudellisessa riippumattomuudessa olisi se hieno puoli, että voisin keskittyä täysin taiteeseen ja taiteen tekemiseen kuuluvaan harhailuun ja asioiden puntaroimiseen”, Hautamäki toteaa.

Hautamäki kokee itsekin olevansa vasta uransa alkuvaiheessa.

”Kysyn itseltäni päivittäin, miksi teen taidetta”, Hautamäki kertoo.

Hautamäki on huomannut, että taiteen parissa työskenteleminen on syklimäistä: välillä työskentely on todella helppoa, kun taas välillä taiteilija joutuu jatkuvasti etsimään itseään ja perustelemaan valintojaan itselleen. Samalla tavalla myös elämässä onnistumiset ja virheet vuorottelevat.

”En tiedä, kehittyykö itse taiteen laadullisuus syklimäisesti. Välillä kuitenkin ilmestyy sellaisia taiteilijoita, jotka onnistuvat kuvaamaan niin sanotusti sen olennaisen siinä hetkessä. Olen pohtinut Paul Gauguinin teoksen Mistä tulemme? Mitä olemme? Minne menemme? pohjalta, voisinko omassa taiteessani kuvata tätä aikaa tarkastellen sitä, mistä olemme tulossa ja minne olemme menossa. Tämän tyyliset ajatukset yleensä työnnetään pois mielistä, kun yhteiskunnassa on vaikeaa. Nykyisen laman aikanakin viihteen rooli korostunut: ihmiset uppoutuvat mieluummin Xboxeihinsa kuin maalausten tuijotteluun. Tällainen eskapismi on taiteilijan näkökulmasta mielenkiintoista”, Hautamäki pohtii.

Isäksi tuleminen – tai syntyminen, joksi taiteilija sitä nimittää – on saanut Hautamäen jälleen miettimään, mitä hän haluaa elämältään. Samalla hän on yleisesti pohtinut, millainen rooli taiteilijalla on yhteiskunnassa.

”En halua vain tulla vanhaksi ukoksi, jolla on paljon tauluja. Taiteilijan tulisi olla äänitorvi niille, jotka heräävät joka aamu kuudelta töihin, tai tarkkailija, joka välittää näkemäänsä yleisölle – ikään kuin vastapalveluksena yhteiskunnalle. Välillä mietin, olenko etuoikeutettu, kun olen hypännyt pois arjen aherruksen rattaista. Toisaalta joudun kuitenkin elämään tämän taiteilijan vastuun kanssa”, Hautamäki pohtii.

Hautamäen mukaan taide on paitsi osa meidän kulttuuriamme myös osa normaalia elämää. Taiteilija siis antaa taiteen kautta jotakin yhteiskunnalle, ja ansaitsee näin yhteiskunnan taloudellisen tuen. Taide on kuitenkin tämän kaiken lisäksi henkilökohtaista ja yksilökeskeistäkin.

”Teen maalauksia, osti niitä sitten joku tai ei. Teen tätä, jotta pysyn järjissäni. Maalaan siis itselleni, ja se on ollut urani kannalta aika oleellinen oivallus itselleni”, Hautamäki toteaa.

Hautamäen blogit:

http://tonihautamaki.blogspot.fi/

http://artbytonihautamaki.blogspot.fi/

Hautamäen ja Mot Mot -yhtyeen musiikkia täällä.

Teksti ja kuvat: Enni Niemelä

Turun Taiteilijaseuran 90. juhlavuoden ajan yhdistys esittelee yleisölle kuukausittain yhden taiteilijajäsenensä. Taiteilijaseuran harjoittelija Enni Niemelä haastatteli jäseniä vuoden 2013 aikana. Haastattelut julkaistaan joka kuukauden ensimmäinen tiistai Turun Taiteilijaseuran kotisivuilla ja Facebookissa.