Maaliskuun jäsen: Sanna Vainionpää

Lisätty 4.3.2014

Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva Sanna Vainionpää (s. 1977) ei nuorena haaveillut mistään tietystä ammatista. Hän opiskeli yläasteen jälkeen ammattikoulussa lähihoitajaksi, muttei ole työskennellyt varsinaisesti koskaan alalla. Hän on soveltanut kuitenkin koulutustaan myöhemmin kuvataiteen kanssa työskennellessään ohjaajana ja opettajana erityisryhmien kanssa.

Maaliskuun jäsen on Sanna Vainionpää.

Maaliskuun jäsen on Sanna Vainionpää.

”En oikein tiennyt, minne muuttaisin ammattikoulun jälkeen, mutta halusin pois Pohjanmaalta. Niinpä muutin Turkuun 15 vuotta sitten. Kävin pian muuttamiseni jälkeen lyhyen keramiikkakisällikoulun, missä opetettiin erilaisia muotoilun tekniikoita ja tutustuttiin kuvataiteeseen. Olin aina viihtynyt luovien asioiden parissa, mutten ollut ajatellut sen liittyvän taiteilijan ammattiin”, Vainionpää kertoo.

Koulutuksen jälkeen Vainionpää työllistyi muutamaksi vuodeksi Turun kaupungille luovan toiminnan ohjaajaksi Kädenjälkikeskukseen ja Seikkailupuistoon. Vuonna 2002 hän pääsi opiskelemaan kuvataidetta Turun Taideakatemiaan. Pääaineenaan Vainionpäällä oli maalaus. Myöhemmin hän on täydentänyt koulutustaan Tampereella videotaiteen erikoistumisopinnoilla 2009.

”On tärkeää, että minulla on tunne vapaudesta toteuttaa asioita, miten haluan. Luovilla aloilla se on mahdollista”, Vainionpää toteaa pohtiessaan ammatinvalintaansa.

Haastatteluhetkellä syyskuussa 2013 Vainionpää työskenteli Aboa Vetus & Ars Novan organisoimassa taiteilijaresidenssissä Turussa. Silloin hänen työskentelynsä oli luonnosteluvaiheessa.

”Omalla työhuoneella saan rauhassa levitellä tekeillä olevien teosteni osia. Se auttaa hahmottamaan, että mitä tässä nyt oikein on tekeillä”, Vainionpää kertoo.

Tällä hetkellä Vainionpää luonnostelee teoksia, joissa luodaan paperista kolmiulotteisia maalauksia, jotka hän toteuttaa saksien ja ompelukoneen avulla. Leikilliset, värejä pursuavat teokset ovat saaneet innoituksensa perinteisistä käsitöistä kuten ryijyistä ja tilkkutäkeistä.

Leikilliset, värejä pursuavat teokset ovat saaneet innoituksensa perinteisistä käsitöistä.

Leikilliset, värejä pursuavat teokset ovat saaneet innoituksensa perinteisistä käsitöistä.

”Ideat vain tulevat jostakin. Saan inspiraationi arjen keskellä yllättävistä asioista. Saatan saada jonkin idean samalla, kun luen lapsilleni iltasatuja”, Vainionpää sanoo.

Vainionpää pitää siitä, että hänellä on samanaikaisesti useampi teos tai projekti tekeillä.

”Järjestelmällisyyden sijaan monien keskeneräisten teoksien sekamelska voi synnyttää uusia ideoita ja ajatuksia tai risteyttää uusia teoksia. En myöskään halua keskittyä vain tiettyihin taiteen tekemisen tapoihin: perinteisten kädentaitojen lisäksi olen kiinnostunut uusista tekniikoista ja materiaaleista. Videotaidetta tekisin mielelläni tulevaisuudessa enemmän, mutta tällä hetkellä teen paluuta maalauksen pariin”, Vainionpää pohtii.

Ympäristön havainnointi ja intuitio ovat tärkeitä työvälineitä Vainionpäälle.

”Lopputyössäni esimerkiksi liikuin kaupungilla varoitusvärien ja -merkkien perässä, kun taas myöhemmin dokumentoin huomioväreissä työskenteleviä työmiehiä. Havainnoin kaupunkikuvassa toistoja tai ilmiöitä kuten nyt monen selässä roikkuvia Fjällrävenin reppuja. Vaikken lopulta tekisikään havaintojeni pohjalta teoksia, on ympäristön ihmettely minulle muuten tärkeää”, Vainionpää kertoo.

Vainionpää pyrkii elämään avoimin mielin, ja hän kiinnostuu helposti uusista asioista. Lisäksi hän yrittää perehtyä ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin.

”Saatan käyttää runsaasti aikaa ajatusleikkeihin ja kehitellä mielessäni kovinkin yhteiskunnallisesti kantaaottavia teoksia, mutten välttämättä toteuta niitä koskaan. Sen sijaan keskityn nyt värimaailmoihin, maalaamiseen ja silppuamiseen”, Vainionpää kertoo.

Vainionpää keskittyy tällä hetkellä värimaailmoihin.

Vainionpää keskittyy tällä hetkellä värimaailmoihin.

Muutama vuosi valmistumisensa jälkeen Vainionpää liittyi Turun Taiteilijaseuran jäseneksi ja osallistui useisiin seuran järjestämiin näyttelymahdollisuuksiin ja -hakuihin. Vuodet 2012 ja 2013 Vainionpää toimi Taiteilijaseuran hallituksen puheenjohtajana. Tällä hetkellä hän työskentelee osa-aikaisesti Taiteilijaseuralla juhlavuoden ohjelman parissa.

”Turun Taiteilijaseurasta on tullut todella ammattimainen: tavoitteita asetetaan, ja ne myös toteutetaan. Se, että Taiteilijaseuralle saatiin toiminnanjohtaja, on mahdollistanut yhteistyöprojektien tekemisen eri tahojen kanssa. Varsinais-Suomessa yhteistyötä ja verkostoja voitaisiin vieläkin vahvistaa sekä tietenkin luoda uusia”, Vainionpää kertoo ja mainitsee esimerkiksi positiivisena asiana Turun Taiteilijaseuran koordinoiman ja ylläpitämän turkuart.fi-nettisivuston, joka tiedottaa taidemuseoiden ja gallerioiden näyttelyistä.

”Toivoisin, että nuoret taiteilijat lähtisivät rohkeasti mukaan ideoimaan ja toteuttamaan Taiteilijaseuran toimintaa. Uusilla ideoilla ja ajatuksilla toiminta pysyy aktiivisena ja vireänä”, Vainionpää toteaa.

Vainionpää osallistui vuonna 2011 Hej Hylje! -projektiin, joka toi Turun kaupunkikuvaan 40 hyljeveistosta. Veistosten tarkoituksena oli kertoa kulttuuripääkaupunkilaisille Itämeren suojelun tärkeydestä. Veistokset olivat Stefan Lindforsin muotoilemia, ja veistosten maalaamiseen osallistui kymmeniä varsinaissuomalaista taiteilijoita ja suunnittelijoita.

Sittemmin Hej Hylje! & Artists -näyttelysarja on koonnut hyljeveistosten taiteilijat töineen Logomoon kaksi vuotta kestäväksi näyttelysarjaksi. Vainionpään näyttelyn vuoro yhdessä muutaman muun taiteilijan kanssa on touko–kesäkuussa 2014.

Teksti ja kuvat: Enni Niemelä

Turun Taiteilijaseuran 90. juhlavuoden ajan yhdistys esittelee yleisölle kuukausittain yhden taiteilijajäsenensä. Taiteilijaseuran harjoittelija Enni Niemelä haastatteli jäseniä vuoden 2013 aikana. Haastattelut julkaistaan joka kuukauden ensimmäinen tiistai Turun Taiteilijaseuran kotisivuilla ja Facebookissa.