Marraskuun jäsen: Tonja Goldblatt

Lisätty 4.11.2014

Joensuussa syntynyt kuvataiteilija Tonja Goldblatt (s. 1977) tottui jo lapsena ajatukseen taiteilijan ammatista. Goldblattin äiti Arja Valkonen-Goldblatt on kuvataiteilija, ja hänen siskonsakin opiskelee nykyisin Tampereella kuvataiteilijaksi.

”Ei tämä silti mitenkään helppoa tai automaattinen ammatinvalinta ollut. Piirtäminen ja tekeminen kulkivat mukana aina, mutta tein vuosia ihan muuta, ennen kuin päädyin hakemaan Taideakatemiaan 25-vuotiaana”, Goldblatt kertoo.

Lukion jälkeen Goldblatt teki pari vuotta kieliopintoja Joensuun yliopistossa, hankki Joensuun ammatti-instituutista kuvankäsittelytutkinnon ja suoritti grafiikan- ja taideopintoja vaihto-oppilaana Puolassa.

”Olin hakenut heti lukion jälkeen kirkasotsaisena ylioppilaana Helsingin Kuvataideakatemiaan, mutta en tietenkään päässyt sisään – mikä on jälkeenpäin ajatellen hyvä, sillä olen aika varma, että sain taidekoulutuksesta huomattavasti enemmän irti vähän vanhempana”, Goldblatt toteaa.

Taideakatemiassa Goldblatt valitsi toisena opiskeluvuotenaan taidegrafiikan linjan.

”Mielestäni taiteilijoiden jaottelu heidän käyttämiensä tekniikoiden mukaan ei ole mielekästä. Korostin jo koulussa olevani ensisijaisesti kuvataiteilija ja vasta sen jälkeen taidegraafikko, ja olen samaa mieltä yhä. Grafiikka on kuitenkin yksi käyttämistäni tekniikoista, enkä halua mitenkään vähätellä sitä. Grafiikka elää ja voi hyvin, ja mielestäni yleisö on myös kiitettävän kiinnostunut siitä”, Goldblatt sanoo.

Vuonna 2004 taideopiskelija Goldblatt pääsi harjoitteluun grafiikanpajalle New Yorkiin.

Kuvassa on Lower East Side Printshopin työpaja Manhattanilla, missä Goldblatt oli harjoittelussa vuonna 2004. Paja on sittemmin muuttanut Williamsburgiin.

Kuvassa on Lower East Side Printshopin työpaja Manhattanilla, missä Goldblatt oli harjoittelussa vuonna 2004. Paja on sittemmin muuttanut Williamsburgiin.

”Olin Lower East Side Printshopissa palkattomana harjoittelijana kuuden viikon ajan. Harjoittelujakso oli hauska kokemus, ja grafiikanpajalla oli myös muita harjoittelijoita, joihin pääsin tutustumaan”, Goldblatt muistelee.

Goldblatt valmistui Taideakatemiasta vuonna 2006, ja jo samana vuonna hänet valittiin Turun Taiteilijaseuran vuoden taiteilijaksi. Taiteilijaseura on sittemmin tullut hänelle monella tavalla tutuksi.

”Päädyin Taiteilijaseuran hallitukseen 2008, mikä oli minulle taiteilijana äärimmäisen hyödyllistä. Kehottaisinkin vastavalmistuneita taiteilijoita liittymään johonkin taiteilijaseuraan heti valmistumisensa jälkeen. Seurojen toiminnan kautta on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja taidekenttään, ja tulemalla mukaan hallitustyöhön se on vielä helpompaa”, Goldblatt neuvoo.

Goldblatt oli Turun Taiteilijaseuran hallituksen jäsen vuosina 2008–2011, ja haastattelun teon jälkeen hän on jälleen liittynyt hallitukseen. Goldblatt on työskennellyt myös Taiteilijaseuran Flux Aura 2011 -ympäristötaideprojektin sihteerinä.

”Galleria Å avattiin Kaskenmäkeen vuonna 2010, ja olin Å:n ensimmäinen galleriasihteeri. Silloin Riitta Liede toimi seuran hallituksen puheenjohtajana, ja hänen aikanaan Taiteilijaseuran ja gallerian toiminta muuttui ammattimaisemmaksi. Aiemmin asioita hoidettiin enemmän talkoohengellä”, Goldblatt muistelee.

Goldblatt ja Lower East Side Printshopin toinen harjoittelija Chris painavat serigrafialla pajan T-paitoja.

Goldblatt ja Lower East Side Printshopin toinen harjoittelija Chris painavat serigrafialla pajan T-paitoja.

Goldblattin mielestä Turussa on elävä taidekenttä.

”Taideakatemiasta valmistuu uutta väkeä kentälle koko ajan, sekin varmasti vaikuttaa asiaan. Se saa myös täällä aikaan kovempaa kilpailua kuin jossain muualla ehkä olisi, mutta en näkisi että taiteilijoiden koulutusta tulisi vähentää. Turusta puhutaan usein taide- ja kulttuurivastaisena kaupunkina, kun taiteeseen ei laiteta tarpeeksi rahaa, mutta ei kai sitä rahaa ole tällä hetkellä mihinkään muuhunkaan. Taiteilijoiden työhuonetilanne Turussa on onneksi parantunut hiukan muutaman vuoden takaisesta”, Goldblatt sanoo.

Goldblattilla on työhuone kotonaan, ja sen lisäksi hän työskentelee Turun Taidegraafikot ry:n yhteisellä grafiikan työhuoneella Turun Barkerin ateljeilla.

”Jaettu työhuone sopii minulle. Yhteisö on minulle tärkeä, ja on kiva nähdä ihmisiä työhuoneella. Saa siellä aina kuitenkin työrauhan tarvittaessa, vaikka meitä onkin joku kymmenen aktiivikäyttäjää tällä hetkellä”, Goldblatt sanoo.

”Työskentelen teosteni parissa yhteistyöhuoneella usein aamupäivisin. Siinä missä jaetulla työhuoneella täytyy aina siivota omat jälkensä työskentelyn jälkeen, vallitsee kotityöhuoneellani usein kaaos, kun tavarat voi jättää niille sijoilleen odottamaan työn jatkamista seuraavana päivänä. Molemmissa on siis puolensa”, Goldblatt kertoo.

Parina päivänä viikossa Goldblatt työskentelee Turun Taidegraafikoiden ylläpitämässä Galleria Joellassa. Satunnaisesti hän tekee myös käännöstöitä, toimii mallina maalaus- ja piirustuskursseilla sekä opettaa grafiikkaa.

”Tyypillistä työviikkoa tai -päivää minulla ei ole, elämäni on aika epäsäännöllistä”, Goldblatt toteaa.

Goldblatt tekee grafiikkaa klassisilla menetelmillä. Lisäksi hän on tehnyt piirustuksia sekä esinekoosteita naiseudesta ja tyttöydestä. Tekniikat vaihtuvat teosten aiheiden mukaan.

”Tällä hetkellä tekniikkani on piirustus ja grafiikka paperille”, Goldblatt sanoo. Viimeisen kymmenen vuoden ajan Goldblatt on myös kaivertanut lasille. Vuonna 2010 hän teki Herbaario-nimisen julkisen teossarjan turkulaisen Topeliuksen ala- ja yläasteen ikkunalaseihin.

Topeliuksen koulussa on esillä Goldblattin tekemiä julkisia taideteoksia. Kuva on teossarjasta Ystävyys (2010). Kuva Anne Vatén.

Topeliuksen koulussa on esillä Goldblattin tekemiä julkisia taideteoksia. Kuva on teossarjasta Ystävyys (2010). Kuva Anne Vatén.

”Koulu on biologiapainotteinen, joten tein sinne kasviaiheisia teoksia, ja ala-asteen teoksissa on yhtenä teemana myös ystävyys. Ala-asteen ulko-oven vieressä oleviin ikkunoihin kaiversin yhden suomalainen kasvin jokaiseen, ja samalla niistä tuli ikään kuin neljä vuodenaikaa: Kun sisällä on valot päällä, ulospäin näkyvät kevättä kuvastava kielo ja talvea kuvastava kuusi. Kun taas ulkona on valoisaa, sisälle päin näkyvät valoa vasten kesää merkitsevä voikukka ja syksyä kuvaava ahomansikka. Kuvat on kaiverrettu maitolasilevylle, ja kaiverrusuraan sekä levylle on hierretty väriä. Sitten levy on kiinnitetty ikkunaan”, Goldblatt kertoo.

Monet Goldblattin teoksista liittyvät kuva-aiheiltaan luontoon. Esimerkiksi Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 Goldblattin maalaamien sudenkorentojen peittämä HejHylje!-veistos oli esillä Turun Vähätorilla.

”Olen hidas tekijä. Tykkään kypsytellä asioita rauhassa, ja teen yhteen teemaan liittyviä teoksia pitkään. Minulle tärkeitä teemoja viime vuosina ovat olleet hauraus ja katoavaisuus sekä muistot ja erityisesti unohtaminen ja häviäminen. Olen esimerkiksi pohtinut paljon muistamista; sitä, että jos jotain kirjoittaa ylös, se muodostuu ajan kanssa viralliseksi totuudeksi, mutta jos siitä ei ole dokumenttia, se unohtuu. Lopulta tietysti ajan kanssa kaikki unohtuu, myös dokumentoidut asiat, ja jäljelle jää vain muistiinpanoja, joita kukaan ei enää osaa tulkita. Mutta asioiden tai ihmisten unohtuminen ei ole mielestäni niinkään kamalaa, se on väistämätöntä ja osa elämää – niin se vain menee”, Goldblatt pohtii.

Vuonna 2007 Goldblatt oikean silmän näkö hävisi vähitellen puoleksi vuodeksi, ennen kuin lääkärit totesivat Goldblattin sairastavan MS-tautia. Näkö palautui ennalleen loppuvuoden aikana lääkityksen myötä, mutta näönmenetyksen kokemus jätti jälkensä Goldblattin taiteelliseen tuotantoon.

Topeliuksen koulun ala-asteen oven vieressä on Goldblattin voikukka-aiheinen teos Kesä (2010). Kuva Anne Vatén.

Topeliuksen koulun ala-asteen oven vieressä on Goldblattin voikukka-aiheinen teos Kesä (2010). Kuva Anne Vatén.

”En ajatellut sitä silloin niin, mutta totta kai se on vaikuttanut asiaan. Hauraus ja katoavaisuus olivat entistä enemmän läsnä teosteni teemoissa sen jälkeen, kun sain MS-diagnoosin ja menetin näköni väliaikaisesti. Lisäksi mummini kuoli muutama vuosi sen jälkeen, ja sen myötä päädyin miettimään muistamista, sitä mitä kaikkea ihmisen mukana häviää hänen kuollessaan”, Goldblatt kertoo.

Vuonna 2012 Goldblattilla oli Galleria Å:ssa näyttely Kaikki me unohdumme. Näyttelyssä esillä olleiden teosten tekovaiheessa hän pohti sitä, mitkä asiat jäävät mieleen ja miksi. Prosessi oli raskas, ja näyttelyn jälkeen Goldblatt päätti, että unohtumisen teema oli käsitelty vähäksi aikaa loppuun ja että oli aika siirtyä uuden teeman ääreen. Sittemmin Goldblatt on tehnyt abstrakteja monotypiasarjoja, joissa hän on muun muassa tutkinut värien käyttäytymistä.

”Koen ajattelevani teoksiani usein liikaakin. Tuoreessa tuotannossani ei kuitenkaan ole nyt sitä käsitteellistä monikerroksisuutta, jota pohdin aiemmin paljon”, Goldblatt sanoo.

Haastatteluhetkellä Goldblatt valmisteli syksyn ja kevään yksityis- ja yhteisnäyttelyitään.

”Teen tällä hetkellä pääasiassa pienikokoisia, ei-esittäviä teoksia. Olen kiinnostunut siitä, miten pieni teos voi pitää sisällään kokonaisen äärettömyyden. Teen hienovaraisia ja aineettomia muotoja, joiden voi ajatella kuvaavan revontulia, savua tai muita olentoja”, Goldblatt kertoo.

Goldblatt esittelee teoksiaan, jotka olivat esillä Turun Taidegraafikoiden 80-vuotisjuhlanäyttelyssä Aboa Vetus & Ars Nova -museossa 15.11.2013-2.2.2014.

Goldblatt esittelee teoksiaan, jotka olivat esillä Turun Taidegraafikoiden 80-vuotisjuhlanäyttelyssä Aboa Vetus & Ars Nova -museossa 15.11.2013-2.2.2014. Kuva Enni Niemelä.

Goldblattin teoksia oli esillä vuoden 2013 lopusta tämän vuoden alkuun Turun Taidegraafikoiden 80-vuotisjuhlanäyttelyssä Aboa Vetus & Ars Nova -museossa. Näyttelyä varten Goldblatt teki monotypiaa ja kuivaneulaa yhdistäviä teoksia.

”Nämä teokset pelaavat koolla: 5 x 5 cm kokoisessa teoksessa syvyys tulee paremmin ilmi ja jokainen pienikin täplä on merkittävä. Teokseni ovat pieniä, koska se riittää. Ei taiteen tarvitse aina olla suurikokoista ollakseen merkityksellistä”, Goldblatt toteaa.

Tonja Goldblattin näyttely Särkyvää Galleria Joellassa 4.12.2014–4.1.2015. Avajaiset keskiviikkona 3.12. klo 18 alkaen.

Taiteilijan kotisivut.

Teksti: Enni Niemelä
Kuvat: Enni Niemelä ja Anne Vatén

Turun Taiteilijaseuran 90. juhlavuoden ajan yhdistys esittelee yleisölle kuukausittain yhden taiteilijajäsenensä. Taiteilijaseuran harjoittelija Enni Niemelä haastatteli jäseniä vuoden 2013 aikana. Haastattelut julkaistaan joka kuukauden ensimmäinen tiistai Turun Taiteilijaseuran kotisivuilla ja Facebookissa.