Tammikuun jäsen: Eija Tähkäpää

Lisätty 7.1.2014

Eija Tähkäpää (s. 1956) on lapsuudestaan asti kokenut olevansa taiteilija. Niinpä hakeminen Turun Piirustuskouluun tuntui luontevalta. Hän olisi päässyt Piirustuskouluun koeajalle jo vuonna 1973, mutta päätti olla ottamatta opiskelupaikkaa vastaan.

Turun Taiteilijaseuran tammikuun jäsenhaastattelussa Eija Tähkäpää

Turun Taiteilijaseuran tammikuun jäsenhaastattelussa Eija Tähkäpää

”Päätös johtui tietämättömyydestäni. Jos olisin tiennyt, etteivät kaikki pääse noin vain Piirustuskouluun sisään, olisin aloittanut opintoni jo tuolloin,” Tähkäpää toteaa nyt työhuoneellaan Barkerilla.

Tähkäpää opiskeli Piirustuskoulussa vuosina 1974–78. Aloittaessaan opintonsa Tähkäpää oli vasta 18-vuotias, mutta onneksi opiskelukaverit pitivät toisistaan huolta. Opiskelijat muodostivatkin toisilleen uuden perheen ja jotkut opiskelijat jopa asuivat yhdessä. Heitä yhdisti kiinnostus taidetta kohtaan, ja opiskelijat viettivät paljon aikaa yhdessä. Hämeenportin pubista tuli kuin toinen koti opiskelijoille, ja sinne saattoi joskus joutua jonottamaan sisään neljäkin tuntia.

”Olimme vähävaraista, palelevaa porukkaa”, Tähkäpää sanoo hymyillen.

Opiskelu oli siihen aikaan hyvin perinteistä: piirustusta, maalausta, kuvanveistoa. Opettajia oli vähän, ja eniten Tähkäpää kokeekin oppineensa opiskelukavereiltaan.

”En tiedä, menivätkö neuvot aina oikein. Paras kannustus, jonka koulukavereilta saattoi saada, oli ’ihan hyvin sult’ -lausahdus”, Tähkäpää nauraa.

Yhteisiä työprojekteja opiskelijoilla ei ole ollut enää valmistumisen jälkeen, vaan tiet hiljalleen erkanivat. Opiskelukaverit pitävät kuitenkin edelleen yhteyttä keskenään. Jutteleminen on aina luontevaa, kun he näkevät toisiaan, vaikka viime kerrasta olisi kulunut aikaa.

Turun Taiteilijaseuran näyttelytilat sijaitsivat 1970-luvulla Taidehallissa Kauppiaskadulla, missä Piirustuskoulun opiskelijatkin saivat pitää ryhmänäyttelyitä.

”Taidehalli oli ’oikea’ galleria. Tilat olivat upeat ja jatkuivat toiseen kerrokseen. Muistan hyvin ihastelleeni Taiteilijaseuran tunnusta näyttelytilan seinällä. Oli todella hienoa saada omia töitä esille sinne”, Tähkäpää sanoo.

Tähkäpää muistaa, kuinka yhtenä päivänä näyttelyssä oli ollut hyvin hiljaista. Niinpä hänen silloinen opiskelukaverinsa, kuvataiteilija Eija Ruoho päätti mennä ikkunaan säärtä näyttämään, että näyttely saisi kävijöitä.

”Heti kun Eija meni ikkunalle, asteli pultsari sisään”, Tähkäpää nauraa.

Opiskelijoiden tuli valvoa ryhmänäyttelyään itse, mutta usein valvominen unohtui ja opiskelijat viettivät aikaa tilojen perällä. Kerran ohikulkija onnistuikin Taidehallin aukioloaikoina varastamaan itselleen Tähkäpään maalauksen, joka oli ripustettu aivan oven viereen. Maalauksessa oli kuvattuna kiinalaisia lapsia, jotka pitivät toistensa helmoista kiinni. Maalausta ei koskaan saatu takaisin.

Taiteilijoiden toteuttamia etikettejä.

Taiteilijoiden toteuttamia etikettejä.

Tähkäpää liittyi Turun Taiteilijaseuran jäseneksi 1980-luvun lopulla. Seuran hallituksessa hän vaikutti 1990-luvun alkupuolella, jolloin Turun kaupunki tarjosi Itäisellä Rantakadulla, Samppalinnan alapuolella olevaa nykyistä vessaa Taiteilijaseuran käyttöön. Pieni rakennus oli ilmeisesti alun perin ollut kaivo, ja rakennusta oli aiemmin käytetty muun muassa tanssijoiden esiintymispaikkana. Taiteilijaseura järjesti rakennuksessa kolmeen otteeseen Taiteiden yön yhteydessä tapahtuman, jossa seuran jäsenet myivät itse tekemillään etiketeillä varustettuja olutpulloja.

”Ihmisiä oli jonoksi asti, ja pömpelin ulkopuolella oli muutama pöytä. Muusikot viihdyttivät asiakkaita aamuyöhön saakka”, Tähkäpää muistelee.

Pulloja meni paljon kaupaksi, kun ihmiset innostuivat keräilemään taiteilijoiden tekemiä etikettejä. Tähkäpää on säästänyt tuolloin tehtyjä etikettejä leikekirjoissaan. Omien etikettien lisäksi joukossa on monen tutun taiteilijan tekeleitä.

Turun Taiteilijaseuran jäsenet myivät olutpulloja, jotka oli varustettu taideetiketeillä.

Yhdistyksen jäsenten tekemiä etikettejä.

Tuohon aikaan Tähkäpää osallistui useaan otteeseen Taiteilijaseuran teemanäyttelyihin. Kuolema-teemainen näyttely on jäänyt erityisesti mieleen.

”Näyttelytilan valot päätettiin laittaa kokonaan pois päältä, ja ikkunatkin peitettiin. Esillä olevia töitä ei siis kukaan nähnyt, paitsi ehkä taidekriitikot, joille saatettiin antaa taskulamput”, Tähkäpää muistelee.

Tähkäpää on kiinnostunut erilaisista tavoista tehdä taidetta ja hän hyödyntää monipuolisesti materiaaleja ja tekniikoita. Paperia hän on tehnyt 20 vuotta, ja ensimmäisen näyttelynsä teokset hän teki suurimmaksi osaksi kangaspuilla. Lisäksi hän on tehnyt lukuisia taiteilijakirjoja, jotka ovat kirja-aiheisia pieniä taideteoksia.

”Väitän olevani maalari, mutten ole maalannut aikoihin muuta kuin valkoista seinää”, Tähkäpää kertoo. ”Asun tällä hetkellä evakossa äitini luona, koska asunnossani on remontti käynnissä. Välillä näen unia, joissa ihmettelen, enkö ole vieläkään muistanut muuttaa pois kotoa.”

Tähkäpää on ollut mukana järjestämässä Taivasalla-yhdistyksen ulkoilmanäyttelyitä. He esimerkiksi toteuttivat Liedon ja Turun rajalla olevassa metsässä projektin, jossa metsäkävely ja taidenäyttelyvierailu yhdistyivät toisiinsa. Teosten lähettyville asetettiin pöytä, ja pöydällä olleelle valkoiselle liinalle kävijät saivat kirjoittaa nimensä. Yhden viikonlopun aikana liinalle ilmestyi yli 350 nimeä, mikä on paljon taidegallerioiden kävijämääriin verrattuna.

Kun Turun Brahenpuistossa kaadettiin vanhoja puita, päättivät Tähkäpää ja taiteilija Eeva Harju tehdä pienen ”terroriteon”. He kiinnittivät keskellä päivää puidenkaadon jälkeensä jättämien valtavien kantojen päälle metallisia lehtiä ja taimilappuja, joissa oli teksti ”Usko ihmeisiin”. Lehdet ja laput hävisivät vähitellen viikon aikana, kun ihmiset ottivat niitä muistoksi itselleen.

”Brahenpuistossa tehtiin arkeologisia kaivauksia, joiden päätyttyä paikalle tuotiin nurmikko ja uusia puita istutettiin. Ihme on siis tapahtunut”, Tähkäpää iloitsee.

Eija Tähkäpään työhuoneella.

Eija Tähkäpään työhuoneella.

Piirustuskoulun lisäksi Tähkäpää on suorittanut ammattikorkeakoulututkinnon 2002. Vaikka Tähkäpää onkin aina kokenut olevansa taiteilija, hän toisinaan pohtii, voiko taiteilijaksi koskaan varsinaisesti tullakaan esimerkiksi opintojen avulla.

”Ei taiteilijan työ niin ihmeellistä ole. Välillä tuntuu, etten ole mitään sen kummempaa tehnyt elämäni aikana. Mutta silloin kun minusta tuntuu siltä, selailen vanhoja leikekirjojani, ja kyllähän siellä kaikenlaisia ihmeellisiä juttuja on”, Tähkäpää pohtii.

Tähkäpää toimii kuvataideopettajana ja antaa lapsille taiteen perusopetusta. Hän kokee saavansa lapsilta paljon inspiraatiota taiteen tekemiseen. Taiteen opettaminen lapsille on myös tärkeää: näin saadaan näyttelyille ja tapahtumille kulttuuriyleisöä. Tähkäpään mielestä ”kunnon ihmiset” saattavat pelätä taidenäyttelyyn menemistä, vaikka kynnyksen tulisi olla mahdollisimman matala kaikille.

Tähkäpää on opettanut myös lastenohjaajia sekä eläkeläisiä. Eläkeläisten opettaminen on mukavaa: vanhusten elämänkokemus tulee esiin heidän tekemissään töissä. Lisäksi he suhtautuvat hyvin kiireettömästi taiteen tekemiseen.

Lasten lisäksi myös teatteri toimii Tähkäpäälle inspiraation lähteenä. Teatterissa saa rauhassa keskittyä salin hämärässä ja antaa visuaalisuuden innoittaa. Muita harrastuksia Tähkäpäällä ei toistaiseksi ole.

”Taiteilijan ei oikein tarvitse harrastaa mitään, työstä saa jo niin paljon. Mutta ehkä olisi hyvä vähän jotain jalkapalloa harrastaa.”

Teksti ja kuvat: Enni Niemelä

Turun Taiteilijaseuran 90. juhlavuoden ajan yhdistys esittelee yleisölle kuukausittain yhden taiteilijajäsenensä. Taiteilijaseuran harjoittelija Enni Niemelä haastatteli jäseniä vuoden 2013 aikana. Haastattelut julkaistaan joka kuukauden ensimmäinen tiistai Turun Taiteilijaseuran kotisivuilla ja Facebookissa.