Turun taiteilijaseura

Suñu Kër -Talonkirja

Ohjeita ja vihjeitä Santhiabaan tulijoille

Suñu Ker -keskus sijaitsee kuuden kadun muodostamassa Santhiaban korttelissa, joka kuuluu laajaan Grand Yoffin kaupunginosaan Dakarin pohjoisosassa.

Talo, jossa Suomi-Senegal -keskus toimii, vuokrattiin Taf taf -projektille keväällä 2004. Samana vuonna alkanut Taf taf -hanke pyöri ulkoministeriön tuella kolme vuotta, nykyisin ministeriö tukee keskuksessa toimivaa kirjasto- ja lukutaitohanketta.

Vanha Taf taf saa tukea Svenska Kulturfondenilta ja residenssillä on oma pieni rahoituksensa Taiteen keskustoimikunnalta.

Keskuksen ja koko hankekokonaisuuden vetäjä on viereisessä talossa asuva nuori mies Babacar Mbaye, suomalaisittain Babsku (puh: 76 597 8440, yorwer(at)hotmail.com). Vapaaehtoistyöntekijöitä keskuksessa ovat mm. Sire, Ali, Doudou, Souley ja Omar.
Heitä voit pyytää avuksi jos tarvitset opasta keskustaan tai torille. Joku heistä on aina paikalla ja nukkuu keskuksessa suomalaisvieraiden turvana.

Keskuksen toiminta

Suñu Kër -keskuksessa on päivittäin monenlaista santhiabalaisten itsensä järjestämää toimintaa,kuten lukutaito-opetusta, harrastajateatteria, ompelua ja lasten luovaa toimintaa. Yhdessä alakerran huoneista on pieni kirjasto, joka on perustettu yhteistyössä Turun amk:n kanssa.

Keskuksen toiminta ei ole samalla tavalla järjestäytynyttä kuin suomalaisissa vastaavissa monitoimitiloissa, koska perinteitä ei ole, eikä järjestelmällisyys vastaa samaa kuin Suomessa.

Kunkin hetkisistä meneillään olevista hankkeista ja projekteista voi kysyä Babacarilta. Ulko-oven vieressä on myös lukujärjestys, josta selviää mitä minäkin päivänä tapahtuu. Kannattaa olla omatoiminen ja osallistua kielivaikeuksista huolimatta keskuksen arkeen, jotta matkasta saisi mahdollisimman paljon irti.

Omien projektien suhteen asiat alkavat yleensä järjestyä paikan päällä, ja vaikka näyttäisi että mistään ei tule mitään, niin asiat alkavat yleensä jonkin ajan päästä loksahdella paikalleen omien lainalaisuuksiensamukaan. Hermojaan ei kannata menettää.

Vierastilat

Toisen kattoterassin kaislahuoneet on varattu yksinomaan residenssiläisten asumiseen. Vierastiloissa on vain perustarvikkeet, koska pyrimme minimoimaan suuren elintasokuilun aiheuttamia ristiriitoja. Tavallisesta senegalilaiskodista poiketen residenssissä on kuitenkin esim. jääkaappi ja vedenkeitin. 
Erilaisten ötököiden välttämiseksi kaikkia ruokatarvikkeita kannattaa säilyttää jääkaapissaja leivänmuruset ym. on parasta siivota päivittäin.

Jokaisessa sängyssä pitäisi olla ehjä hyttysverkko sekä lakanat, peitto ja tyyny. Vuodevaatteille ja pyykille on kaksi koria. Kuumia öitä varten on tuuletin. Jos jotain puuttuu, kysele asiasta Babacarilta.  Häneltä selviää myös esim. lakanoiden pyykkipäivä.
Jotta residenssiläisten tavarat olisivat mahdollisimman hyvässä tallessa, on majoitustilat päätetty pitää suomalaisten omana valtakuntana, jonne on kaikilta ulkopuolisilta (myös siivoojalta) pääsy kielletty.
Arvotavaroita, lentolippuja ja passeja kannattaa silti säilyttää joko lukollisessa matkalaukussa tai residenssin metallisessa rahalippaassa.
Muista myös lukita kaikki ovet aina lähteissäsi – silloinkin kun se tuntuu hölmöltä. Se on paikallinen tapa, jonka avulla vältytään turhalta kiusaukselta.

Ruokailu

Residenssiläisille tarjotaan yksi ateria päivässä hintaan 2 € / ruokailija. Tseb-u-tsen eli riisiä ja kalaa tomaattikastikkeessa on Senegalin kansallisruoka, jota paikalliset syövät lähes päivittäin. Sitä tarjotaan useimmiten myös keskuksessa, sillä residenssiläiset syövät naapurin rouvan perheelleen valmistamaa ruokaa (mainitse kuitenkin erityisruokavalioistasi ennen matkaa!).

Mikäli haluat vaihtelua ruokavalioon, voit käydä syömässä paikallisissa ravintoloissa, joista saa melko edullisesti esim. kanaa. Kerro ajoissa, jos et ole syömässä, jottei ruokaa tehdä turhaan. Iltaruuaksi voit ostaa esim. tonnikalatäytteisiä fataya-piiraita. Hyvä aamiainen on Thiakry, paikallinen jugurtti jonka seassa on hirssiä. Voit myös ostaa läheisestä leipäkojusta patonkia ja sen täytteeksi tonnikalatahnaa tai kulmakaupasta Naurava Lehmä -sulatejuustoa. Bakrin kahvilasta saa makeaa cafe Toubaa jo varhain aamulla.

Vesi kannattaa ostaa pullotettuna (viiden tai kymmenen litran kanisterit tulevat melko halvaksi) tai käyttää uv-menetelmää, jossa hanavedellä täytetty läpinäkyvä pullo asetetaan folion päälle aurinkoon 4-6 tunniksi.
Lisätietoa menetelmästä löytyy netistä ”solar disinfection”.

Jos kaipaat länsituotteita, niitä löytyy Shell-huoltamoilta, N’gorin pikkukaupoista ja lähellä yliopistoa olevastasuuresta Score tavaratalosta (Sahm). Kannattaa muistaa, että kuumassa ilmassa ruoka pilaantuu erittäin nopeasti.

Paikallinen tapa on jakaa ruoka kaikkien läsnäolijoiden kesken. Yksin syömistä pidetään erittäin epäkohteliaana. Jos haluat varata jotain erityisruokia vain itsellesi, kohteliainta on syödä ne itsekseen yläkerrassa. Esimerkiksi hedelmät ovat paikallisille harvinaista herkkua.

Kulkeminen

Santhiabassa on turvallista kävellä itsekseen. Mikäli satut eksymään kujilla, voit kysyä missä on ”centre” tai ”local”, jotka ovat lähialueen asukkaiden keskuksesta käyttämiä nimiä. Bussista ja taksista jäädään Grand Yoff ”Padua” -nimisen Shell-huoltamon kulmilla, josta on pari sataa metriä keskukseen. Reitti kannattaa opetella jonkun paikallisen avustuksella ennen kuin lähtee seikkailemaan itsekseen. Uudenmallisen ison bussi numero 8  pysäkki on lähibaari Frontieren edessä (baarin nurkilla ei kuitenkaan kannata liikuskella yksin iltaisin).

Lentokenttä ja esim. N’gorin uimaranta ovat 15 min taxi-matkan päässä, Dakarin keskustaan on matkaa n. 10 km ja paikalliseen taiteilijayhteisöön (Village des Artistes) 1 km.
Taksien hinnat sovitaan aina etukäteen ennen taksiin astumista. Tubaabeilta (länsimaalaiset) pyydetään yleensä reipasta ylihintaa. Kysy Babacarilta sopivista hinnoista.
Car rapideissa (pikkubussi) rahastetaan aina penkkirivi kerrallaan ja usein rivillä olijat kokoavat keskenään valmiin summan annettavaksi rahastajalle. Rahastajat huutavat bussien määränpäätä, josta tietää mihin ne menevät. Matkan hinta on 100 – 125 cfaa.
Clandot ovat ns. maanalaisia reittitakseja, joissa ei ole mitään tunnisteita. Ne tööttäävät ja hiljentävät vauhtia, kun ihmisiä seisoo tien poskessa. Niissä maksu on usein 125 cfaa. Hyödyllinen clandoreitti on Grand Yoffin ja lentokentän välinen, lähtöpaikka Shellin huoltamon kulmalta.
Pitkille matkoille käteviä ovat ns. 7-paikkaiset, eli taxi-brousset. Ne lähtevät linja-autoasemilta ja matkaan lähdetään parhaiten aamuvarhaisella.

Ota paikallinen kaveri mukaan

Jos lähdet Dakarin keskustaan tai illalla ulos, kannattaa ainakin aluksi ottaa joku korttelin nuorista mukaan. Kaikki käy silloin näppärämmin. Muista kuitenkin maksaa seuralaisten matkat, sisäänpääsyt ja juomat yms. kulut, sillä heillä ei itsellään ole varaa käydä keskustan kahviloissa tai illalla ulkona. Voit pyytää jonkun oppaaksi samalla periaatteella myös pidemmille matkoille Dakarin ulkopuolelle.

Alkoholi

Senegalissa suurin osa väestöstä on islamin-uskoisia. Koska muslimikulttuuriin ei kuulu alkoholin käyttö, on Suñu Kër päätetty pitää päihteettömänä talona. Tämä on tärkeää, jotta hankkeelle tärkeät suhteet naapurustoon säilyisivät kunnossa. Jos otat paikallisia nuoria mukaan illalla ulos, älä tarjoa heille alkoholia, sillä se ei kuulu heidän kulttuuriinsa ja alkoholista saattaa helposti tulla heille ongelma.

Kaupankäynti

Senegalilainen kaupankäynti koettelee usein hermoja ja kärsivällisyyttä. Ruokakaupoissa hinnat ovat kiinteät, mutta katu- ja markkinakauppa perustuu neuvottelulle. Nyrkkisääntönä voi pitää, että tarjoat sen,mitä olet valmis maksamaan. Myyjä ei sitä useinkaan hyväksy, mutta voit jatkaa matkaa ja katsoa, tuleeko myyjä perään hyväksyen tarjouksen. Antaessasi lähtöhinnan, sinun katsotaan jo sitoutuneen kaupan hierontaan ja siitä on vaikea enää perääntyä.

Grand Yoffissa on yksi kaupungin parhaista markkina-alueista, josta löytyy kaikkea mahdollista ja jossa ostaminen on helpompaa kuin keskustassa. Joka keskiviikko myös Yoffin kylällä on markkinat.

Pyytäminen

Senegalilaisilla on erittäin avoin tapa pyytää vierailta sekä rahaa että muuta tavaraa. Asian kanssa pitää vain oppia elämään ja paras tapa on kieltäytyä kohteliaasti. Asiasta on puhuttu keskuksessa ja sanottu, että suomalaisilta ei tule pyytää mitään, mutta varmasti pyytäjiä silti ilmaantuu. Jokainen kuvittelee olevansa ainoa,joka pyytää. Jos lähtee antamaan tai lainaamaan, tiellä ei ole loppua. ”Ehkä” merkitsee senegalilaisille usein lupausta, jota he eivät unohda. Mikäli pyytäjiä alkaa olla ongelmaksi asti, ota asia puheeksi Babacarin kanssa.

Sairastuminen

Afrikan-matkalla on vaikea välttyä sairastumisilta. Useimmiten vatsataudit, flunssat ja kuumuudesta aiheutuvat pahat olot menevät ohi itsekseen, mutta jos kuume nousee korkealle tai jos oireet jatkuvat enemmän kuin pari päivää, pyydä Babacaria viemään sinut lääkäriin. Keskustassa on länsimaisiin asiakkaisiin tottunut yksityinen lääkäriasema Clinique Madeleine, jota käytämme. Muista ottaa matkavakuutus ennen matkaa!

Valuutta

Senegalin valuutta on cfa (Länsi-Afrikan frangi) ja sen kurssi on helpointa laskea markkoina:
1 mk = 100 cfa (100 € = 65 000 cfa). Läheisessä pankissa on automaatti, josta voi nostaa rahaa visa electronilla ja luottokorteilla. Käteistä voi vaihtaa joko pankissa tai Babacarin neuvomassa lähikaupassa.

Passi

Passin kuvasivusta ja maahantuloleimasta kannattaa ottaa valokopiot ja pitää niitä aina mukana, kun poistuu Santhiabasta. Poliisit saattavat joskus pysäyttää ja vaatia rahaa, jos ei passi/kopiot ole mukana.

Ongelmatilanteissa voit ottaa yhteyttä myös projektin vetäjään
Minna Maija Lappalaiseen:
Puh: +358 50 5965456 
Sähköposti: minnamaija.lappalainen(at)elisanet.fi